31. lokakuuta 2017

Allergialapset ry:n vertaistukitapaamiset

Syksyn vertaistukitapaamiset ovat pyörähtäneet käyntiin useammassa kaupungissa.

Tampereella ja Turussa on ehditty jo kertaalleen tavatakin, mutta lisää on tulossa.

Tapaamiset ovat maksuttomia ja kaikille avoimia ja niihin voi osallistua koko perhe. Lisätietoja tapaamisista löydät FB-sivujemme tapahtumista. Tervetuloa mukaan!

Vantaan tapaamiset (Päiväkoti Saturnus, avoin kerho, Kaakkoisväylä 8, 01480 Vantaa)
ke 1.11.2017 klo 9.30-12
to 30.11.2017 klo 9.30-12

Espoon tapaamiset (Kauppakeskus Sellon kirjasto, kokoustila Mauri, Leppävaarankatu 9, 02070 Espoo)
ma 20.11.2017 klo 17.30-20
ma 11.12.2017 klo 17.30-20

Helsingin tapaamiset (Pilke musiikkipäiväkoti Taikahelmi, Pekankatu 5, 00700 Helsinki)
to 9.11.2017 klo 17 ->
to 7.12.2017 klo 17 ->

Tampereen tapaaminen (Perheiden talo, kulmahuone, Itsenäisyydenkatu 21B, 33500 Tampere)
to 23.11.2017 klo 15.30-17.30

Turun tapaamiset (Leikkilä, Forum-kortteli, Linnankatu 11, 20100 Turku)
su 5.11.2017 klo 15-17
la 25.11.2017 klo 15-17

29. lokakuuta 2017

Lokakuun arvonnan voittaja

Lokakuussa arvoimme blogiin tekstejä ja/tai kuvia lähettäneiden kesken lasten sähköhammasharjan.

Arvonnassa onni suosi tällä kertaa Jenna Marjukkaa! Onnea!

27. lokakuuta 2017

Hattivatti-kakut kaksosille (Allergia 100, 54.)

Allergisten kaksosten "Hattivatti" 1-vuotiskakut.
Melkein "kaikkiton" sis. maissinaksuja, viinirypäleitä, gluteenittomia-ja sokerittomia cornflakseja, toisessa myös talkmuruja. Maissinaksut on "liimattu" vedellä yhteen vuokaa apuna käyttäen.
















Kakut suunnitteli ja toteutti Johanna Mickos

25. lokakuuta 2017

Herkkuja Halloweeniin (Allergia 100, 53.)


Leivottiin 5v:n kans muffinssei  Tästä tuli 10 kpl, vuoat Tigerista ja sävelletty ohje alunperin kaiketonta.fi 

4,5 dl finmixiä
1 tl ksantaania
2,5dl sokeria
vaniljasokeria
0,5 tl suolaa
1 tl ruokasoodaa
1 rkl omenaviinietikkaa
5 rkl öljyä
2,5dl vettä
puolikas levy Pandan tummaa suklaata rouhittuna

uunissa 180 astetta, n.20 min.

Kuorrute: 1 dl juoksevaa margariinia ja 4 dl tomusokeria vatkataan vatkaimella, lisätään n. 2 rkl vettä sekaan. Pursotus jäähtyneiden muffinssien päälle ja koristeltu tummalla suklaalla.

Ohjeen lähetti Kris Ta


23. lokakuuta 2017

Kokemuksia laivalla matkustamisesta ja etelän lomailusta ruoka-aineallergisen kanssa (Allergia 100, 52.)

10 vuotta sitten piti ottaa risteilyllekin mukaan omatekemät ruuat lapselle mukaan, koska pilteistä ei käynyt kuin maissisose ja se ei parivuotiaalle enää ainoaksi ruuaksi maistunut. Otettiin aina hytti, missä jääkaappi, niin saatiin ruuat pysymään hyvinä. 

Kuopuksen kanssa oli helpompaa ja etelään pakattiin sopivat pilttiruuat mukaan ja paikallisia vihanneksia ja hedelmiä maisteltiin. Omat "maidot" olleet tietenkin aina mukana.

21. lokakuuta 2017

Osallistu uuteen arvontaan!


Blogiin kuvan ja/tai kertomuksen lähettäneiden kesken arvomme yhden (1) kuvassa näkyvän TISSI-korun Made By MEKKI ja Lush-tuotepaketin sekä yhden (1) Lush-tuotepaketin. Kommentoijien kesken arvomme myös yhden (1) Lush-tuottepaketin.


Onnea arvontoihin!


20. lokakuuta 2017

Loistava keksintö synttärikakuksi (Allergia 100, 51.)

Nyt tää äiti on tyytyväinen! Herralla täysin sopivia ruokia vain hirssi ja strutsi, lisäksi sokeri ja suola. Sain kuin sainkin "kakun" kehiteltyä tulevan viikonlopun 2-v synttäreille. Tikkarit siis sulatettua sokeria silikonimuoteissa tehtynä, tuossa pystyssä olevissa tikkareissa lukee pojan nimi. On muuten aika villiä kun maistuvat ihan hattaralta, mutta koostumus on jokseenkin erilainen. Ideaa saa vapaasti lainata, sisältää tuotesijoittelua😂"
"

18. lokakuuta 2017

Vinkki matkailuun allergisen lapsen kanssa (Allergia 100, 50.)

Olimme 8kk allergisen vauvan kanssa reilun kuukauden kiertämässä Kaakkois-Aasiaa. Pakkasimme mukaan sopivia pussipakkauksessa olevia vauvanruokia ja puurohiutaleita sekä erikoiskorvikejauhetta. 
Paikan päältä löytyi aina sopivaa syötävää täydennykseksi, isoista kaupungeista sopivia vauvanruokia ja ravintoloissa höyrytettyä riisiä, tuoreita hedelmiä jne. ja matka meni erinomaisesti. 
Takaisin päin olikin sopivan tyhjä matkalaukku, johon mahtui paljon tuliaisia.

16. lokakuuta 2017

Uskalla sanoa ei (Allergia 100, 49.)

Verikokeiden/prick-testien mukaan lapsella ei ole allergiaa, joten lapsella ei ole allergiaa.
Tuo on ihan normaalia ihottumaa/kakkaa/puklailua/itkua/valvomista.
Eihän perunalle/mustikalle/tattarille/kurpitsalle voi olla allerginen.
Äidin ei pidä muuttaa ruokavaliotaan imetyksen aikana.
Ei vauvalla ole refluksia jos se ei puklaile koko ajan.
Eihän tällä voi olla allergiaa, kasvaakin niin hyvin.
Eihän tällä voi olla allergiaa, ihokin on näin hyvä.
Äidinmaidon kautta ei voi allergisoitua.
Lopeta nyt jo se imetys.
Laita se unikouluun.
Anna sen itkeä.
Siedätä.

Ei.
Tämä on minun lapseni.
Lapseni ansaitsee kivuttoman lapsuuden.
Lapseni saa minulta ruokaa, joka ei satuta häntä.
Lapseni ei joudu olemaan yksin, kun häneen sattuu tai hän pelkää.
Lapseni ei voi pitää puoliaan, joten minä teen sen hänen puolestaan.

Lapseni on allerginen.

9. lokakuuta 2017

Kanarian lämpöön allergisen lapsen kanssa (Allergia 100, 48.)

Jenna Marjukka lähetti meille vinkin, miten ruokailut voi hoitaa aika näppärästi allergisen taaperon kanssa Kanarian matkalla:

"Kanarialle otettiin laukkuun mukaan purkkiruuat viikoksi, ja paikan päältä haettiin Lidlistä ruokia, jotka olimme jo Suomessa havainneet sopivan allergiselle taaperollemme. Allerginen lapsemme oli tuolloin 1v7kk. 😊 Palatessa oli kätevää, kun oli tyhjä laukku valmiina vain ostoksille! ;) "

Kiitos vinkistä Jenna Marjukalle! Voit lähettää oman vinkkisi osoitteeseen allergiasoturitblogi (gmail). com ja olet mukana lokakuun arvonnassa sekä joulukuussa suoritettavassa pääpalkinnon arvonnassa.

6. lokakuuta 2017

Allergiaystävällinen Holiday Club Saimaa (Allergia 100, 47.)

Vietimme viime keväänä kaksi yötä Holiday Club Saimaassa. Ilmoitin etukäteen lapsemme ruokavaliosta ja saimme niin hyvää palvelua, että olen edelleen häkeltynyt siitä. Huoneemme minijääkaappi tyhjennettiin, jotta saimme lapsen eväät sinne ja saimme huoneen, joka sijaitsi asiakkaiden käytössä olevan mikron lähellä.



Suurin kiitos kuuluu kuitenkin ravintoloiden henkilökunnalle. A la carte -ravintolassa lapselle tehtiin listan ulkopuolelta annos, jota varten henkilökunta haki toisesta ravintolasta aineksia. Aamiais- ja lounasbuffetissa lapsellemme oli tehty omat, huippuluokan annokset hänen ruokavalionsa ja makumieltymystensä mukaan. Lapsen ruoista ei tarvinnut edes maksaa mitään! Joka kerta henkilökunta kohteli meitä mielettömän ystävällisesti. Vierailu huipentui siihen, kun ruoanlaittoa rakastava ja kokkeja ihaileva lapsemme sai buffetin kokilta lahjaksi pienen kokkihatun! Tuo hattu on edelleen tärkeä ja mukana leikeissä. Kiitos Holiday Club Saimaa!

- Heli S. -

Syyskuun arvonnan voittaja ja UUSI ARVONTA!

Saimme syyskuun kampanjaan mukavasti kirjoituksia, jotka käsittelivät allergisen lapsen päiväkoti-, kerho- ja esikoulutaivalta. Aina se taival ei ruokailujen osalta ole välttämättä kovin helppo, mutta ainakin julkaisemistamme kirjoituksista välittyi kuva, että myös allergisten lasten ruokailut voidaan järjestää lapsen ruokarajoitteet huomioiden ja jopa niin, että lapsi ei joudu tuntemaan itsenään kauhean erilaiseksi.

Syyskuun arvonnassa onni suosi Hanna Mäkistä. Onnea voittajalle!

Nyt on aika julistaa taas uusi blogikampanja ja arvonta, jonka aiheena on Matkustaminen allergisen lapsen kanssa. Kerro meille, miten sujuu matkustaminen allergisen lapsen kanssa tai vaikka imetysdieetin aikana. Onko sinulla jakaa meille ja lukijoille hyviä vinkkejä allergiaystävällisistä matkakohteista Suomessa tai ulkomailla? Entä miten sujuvat ravintolakäynnit tai vaikka sukulaisvierailut?

Osallistu lähettämällä oma tarinasi tai vaikka aiheeseen sopiva valokuva Allergiasoturit-blogin sähköpostiosoitteeseen allergiasoturitblogi(at)gmail.com 20.10.2017 mennessä.


Kaikki oman tarinansa tai kuvansa tuohon päivämäärään mennessä lähettäneet ovat mukansa Frozen-sähköhammasharjan arvonnassa sekä juoulukuussa arvottavan pääpalkinnon arvonnassa!


Muistathan osallistua myös Instagramin puolella omaan arvontaan, jossa voit voittaa Meidän perheen parhaaksi -keittokirjan. Voit osallistua julkaisemalla oman allergisen lapsen imetykseen, pulloruokintaan tai muun allergiaperheen ruokailuun liittyvän kuvan ja lisäämällä siihen #allergiasoturitblogi, #allergialapset #allergia100 ja #suomi100. Osallistumisaikaa on 7.12. asti!



3. lokakuuta 2017

Lapsen vaikea ummetus ja sen hoitamisen vaikeus (Allergia 100, 46.)

Kevät 2016

Lapseni oli pian 4-vuotias eikä vieläkään päiväkuiva. Ei minkäänlaista pidätyskykyä, vihaa vessaa. Ei halua potalle eikä pöntölle, vaikka on supistajat ja jakkarat. Ei halua, vaikka lukisi kirjoja tai leikkisi samalla.. Ei halua olla yksin eikä vanhemman kanssa. Päiväkodin avustuksella tapahtuu pientä edistystä ja lapselta jää päivävaippa pois. Nyt on vaivana ummetusta mikä kestää pahimmillaan kolme viikkoa. Neuvolalääkärin mielestä tämä on täysin normaalia, kun ”ei mikään sinne suoleen pysyvästi jää”. Voiko omalle kohdalle kuvitella miten kivuliasta on käydä vessassa sen kolmen viikon jälkeen.. ?

Varasin ajan terveyskeskukseen, josta annettiin lähete labraan ja kokeiluun ummetuslääkkeitä. Lääkkeet aiheuttavat lapselle vatsakipua, ja arvomme peräruiskeiden käyttöä. Labrat on kunnossa ja lapsi saa lähetteen lastenpoliklinikalle. Lisää ummetuslääkkeitä ja ristiriitaisia neuvoja. Aina sama laulu istuttaa lasta pöntöllä niin ja näin kauan. Kyllä se sieltä sitten tulee. Yritämme selittää, että kun ei auta. Lapsi alkaa huutaa pöntöllä, eikä keskity asiaan. ”Pitää vaan olla kärsivällinen, näitä ongelmia on kouluikäisilläkin.” Kysäisen, että jos johtuisikin ruoasta nämä ongelmat, kun lapsen pienempi sisarus on moniallerginen. Ei kuulemma johdu enää tämän ikäisillä, sanoo lastenlääkäri ja samaa mieltä ovat olleet lääkärit neuvolassa ja terveyskeskuksessa.

Päiväkotipäivien jälkeen kannamme pyykkivuoria kotiin. Jatkuvaa tuhrimista, vahinkoja, lapsi menee piiloon, kun on hätä, eikä halua mennä vessaan. Huutaa vessassa kuin palosireeni. Joka kerta, ja naapuritkin varmaan sen kuulee. Mietimme, soittaakohan kohta joku naapuri lastensuojeluun.

Lapsella on myös vatsakipua ja epämääräistä oksentelua.. lastenlääkäri määrää vatsan ultran, josta ei löydy syytä. On kokeiltu kaikki lääkäreiden, tuttujen ja keskustelupalstojen neuvot, mutta mikään ei auta. Lapsi on vaikea, kiukkuinen, yhteistyöhaluton.. Tällä käytöksellä ja vaihtovaatemäärällä ei huvita käydä missään. Ainakaan missään, missä ei ole vessaa lähistöllä. Siitä tulee koko perheen neuroosi. Lapsen on käytävä vessassa ennen lähtöä, lapsen on käytävä vessassa siellä, ja jatkuvasti epäilyttää, onko housussa jotain. Miten tässä vanhempana pitäisi käyttäytyä? ”Ei saa hermostua, pitää olla kärsivällinen ja yrittää kovemmin.” Mietin, että alkavatko muutkin ihmiset lapsen elämässä ärsyyntyä tähän? Kiusataanko lasta päiväkodissa tästä? Joudun jatkuvasti muistuttamaan itselleni, että lapsi ei tee tätä tahallaan. Ihana iloinen lapseni kärsii tästä eniten. Enemmän kuin minä. Yritän pitää itseni kasassa, mutta välillä lapsen istuessa vessassa itken oven toisella puolella.

Syksy 2016

Olin jo aiemmin liittynyt Facebookissa allergialasten vertaistukiryhmään pikkusisaruksen allergioiden vuoksi. Olin lukenut Food Detective testistä keskusteluja. Se mittaa yliherkkyyksiä ruoka-aineille. Tuntuu, että meillä keinot ovat vähissä, ja olen valmis maksamaan tästä kotitekoisesta testistä 100 euroa. Mies on kauhuissaan ja toisaalta samaa mieltä, että olemme umpikujassa asian kanssa. Voisimme kokeilla esimerkiksi maidotonta ruokavaliota kotona, mutta päiväkotiin vaaditaan todistus. Tuntuu mahdottomalta saada sitä, kun lääkäreiden suhtautuminen on ollut, ettei 4-5 vuotiaat oireile ruoasta.

Tilaamme testin. Testi näyttää vahvana maidon, kananmunan ja vehnän, lisäksi myös haaleampana cashewpähkinän. Tekisi mieli hurrata! Enää täytyy etsiä lääkäri. Päädyn samaan yksityiseen, jolta saimme apua pikkusisaruksen kanssa. Saamme kokeilutodistuksen päiväkotiin oireiden ja testitulosten perusteella. Ruokavaliohoito alkaa auttaa. Yövaippa jää kerrasta pois, enää ei lasta ummeta kolmea viikkoa, ja muutoksen huomaa myös tuotoksessa. Joku ongelma edelleen on, sillä tuhriminen jatkuu, eikä suoli tyhjene kunnolla.

Käymme lastenlääkärillä, yksityisellä lastentautien erikoislääkärillä ja lopulta olemme päätyneet pikkulapsipsykologille. Alkaa näyttää sille, että asiaa pidetään vuorovaikutusongelmana vanhempien kanssa. Kun on herkkä ja temperamenttinen lapsi, niin hän saattaa kuulemma käyttää valtaa perheessä tällä asialla. Suostumme kaikkiin ehdotuksiin jatkohoidosta, jotta saisimme apua. Jossain vaiheessa lapselta otetaan taas lisää labroja, jotka pitää käydä ottamassa lasten polilla kanyloimalla ilokaasun avulla. Kaikki tulokset ovat normaaleja. Paitsi se, että me ollaan epäonnistuneita vanhempia, kun ei saada tätä lasta vessaan. Valvon öitä miettien, mitä teemme väärin ja teemmekö jotain oikein.. Pelkään kaikkia harvinaisia sairauksia ja epäilen lääkäreiden ammattitaitoa miettien, jos he eivät vaan huomaa että joku on vialla.

Kevät - syksy 2017

On mennyt jo kohta vuosi.. olemme saaneet lähetteen perheneuvolaan, ja yhteydenotto sieltä kestää. Etsin jälleen lääkäriä. Jonkunhan on pakko auttaa! Facebookin vertaistukiryhmä on taas avuksi ja bongaan sieltä lääkärin nimen. Jo ensimmäisestä käynnistä jää hyvä mieli. Ensimmäinen lääkäri, jonka mielestä lapsemme tilanne ei ole normaali. Ensimmäinen lääkäri, joka ei käske odottaa, että aika korjaa. Ensimmäinen, jonka kanssa tuntuu, että hän auttaa.

Samaan aikaan käymme näitä asioita perheneuvolassa läpi. Käymme myös vuorovaikutusvideoinneissa, joiden tuloksena on se, että lasta pitää vaan kehua enemmän. "Miksette nyt löydä sitä vikaa meistä?" tekisi mieli kysyä.. Viimeisellä tapaamisella paikalla on myös lastenlääkäri, joka kehottaa 5-vuotiaistamme käymään potalla ja antaa näitä moneen kertaan kuultuja neuvoja vessassa istuttamisesta. Hänen mielestään vessapelko on vanha asia, eikä vaikuta enää. Se on vaan vanhempien kärsivällisyydestä kiinni. Hermo alkaa mennä itselläni aika nopeasti ja sanon, että ”meillä ei ole enää mitään keinoja tämän lapsen kanssa”, ja saan vastaukseksi, että tässä on nämä heidän neuvot. Mieheni vielä yrittää saada tolkkua asiaan ja itse pysyn hiljaa. En jaksa enää vääntää.

Onneksi on tämä aiemmin mainitsemani lääkäri. Saame ohjeen: ”Yksi pussi ummetuslääkettä päivässä ja peräruiske kolmen päivän välein.” Tuntuu kyllä hurjalta ja väärältä, kun lapsi pistää vastaan. Mutta hoito alkaa toimia. Lapsen tuhriminen vähenee, se loppuu käytännössä kokonaan. Ei ole enää vatsa kipeä, eikä lasta okseta. Alkaako muutos myös näkyä hänen käytöksessään?

Menemme tällä systeemillä keväästä syksyyn, jolloin huomaamme että peräruisketta ei enää ole tarvinnut laittaa kuin silloin tällöin. Lapsen suoli toimii itsestään 1-3 päivän välein. Lapsi on onnellinen huomattuaan, että kakkaaminen ei enää satu! Hän menee mielellään vessaan, eikä hermostu. Tänä aikana olin kyseenalaistanut mm. peräruiskeen jatkuvaa käyttöä, mutta lääkäri selitti, miten vahingollista suolelle on, kun se venyy. Täytyy siis valita se pienempi paha. Mietin, saako lapsi jotain traumoja lääkkeen laitosta. Lääkäri tuumaa: "Taitaa olla enemmän traumatisoitunut siitä ummetuksesta."

Tämä lääkäri on tsempannut tänä aikana enemmän kuin yksikään lääkäri ikinä. Olemme kuitenkin rampanneet neuvoloista terveyskeskusten kautta lastenpolille, ja vasta kolmannelta yksityiseltä saimme sen konkreettisen avun mitä tarvitsimme: selkeät ohjeet ja uskon, että tämä asia hoidetaan. Enää meitä ei pompoteltu minnekään tai neuvottu odottamaan miten aika korjaa.

Uskallanko jo iloita, että 1,5 vuoden jälkeen tämä asia selviää? Kun asiat alkaa sujua, niin täytyisi testata nämä poissaolevat ruoka-aineet yksitellen. Pelottaa, että ne aiheuttavat taas ummetusta ja ajaudumme samaan kierteeseen. Voi olla, että niin ei tapahdu. Miten 4-vuotias on muka yhtä äkkiä allerginen? Sairastuiko lapsi entisten kotiemme sisäilmaongelmista? Onko hän aina oireillut ja me emme ole vaan tajunneet sitä? Kaikki tä,ä kyllä jättää myös sen ajatuksen, että miksei vanhempia kuunnella? Miksei siihen suhtauduta vakavasti, että lapsi kärsii ja pelkää? Se vaikuttaa koko perheeseen. Olen ikuisesti kiitollinen lääkärillemme sekä vertaistuelle kokemuksien jakamisesta. Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten, sitä uskoa ei pidä ikinä menettää.

-Krista-