20. syyskuuta 2017

Lapsen erittäin laajat ruoka-aineallergiat ja päivähoito, osa 2 (Allergia 100, 42.)

Tytöllä oli ikää kaksi ja puoli vuotta, kun tuli tarve kesän päivystyshoidolle. Tuolloin vakituisena hoitopaikkana oli kunnallinen perhepäivähoitaja ja varahoitopaikkana toimiva päiväkotikin kuului eri keskuskeittiön piiriin. Lapsella oli tuolloin sopivia ruoka-aineita seitsemän ja erityiskorvike, eikä hän syönyt käytännössä yhtään mitään. Kyllä taas ahdisti äitiä!

Päivystävästä päiväkodista otettiin yhteyttä hyvissä ajoin ja ehdotettin yhteispalaveria ruoka-asioissa. Palaverissa olivat paikalla piväkodin keittiöltä keittäjä, keskuskeittiön dieettikokki, ruokapalveluiden esimies, päiväkodin johtaja ja aiemminkin moniallergisia hoitanut lastenhoitaja, joka oli päätetty nimittää tytön omahoitajaksi tuon neljän viikon ajaksi. Tuon omahoitajan työvuorot suunniteltiin niin, että hän olisi aina ruoka-aikaan paikalla. Palaverissa käytiin läpi sopivat ruoka-aineet ja keittiöhenkilökunta kyseli vinkkejä siitä, mikä ruoka ja missä muodossa maistuu lapselle parhaiten. Omahoitaja kirjasi tytön lääkityksen ja oireilun tarkasti ylös ja lupasi käydä läpi kaikkien hoitajien kanssa sitä mukaa, kun hoitajat vaihtuivat päivystysaikana. Ja äiti lähti palaverista luottavaisin mielin kotiin.



Myös koko päivystysaika sujui erityisen hyvin. Päiväkodin keittäjä kävi jälleen hakemassa sopivia tuotteita kaupoista niiltä osin, mitä ei ollut mahdollista tilata. Hän myös kehitteli lapselle sopivia leipäsiä ja tarjoili niitä pakastimesta aina kun muille lapsille oli pehmeää leipää tms. Keskuskeittiön dieettikokit taas loihtivat vaihtelevaa ruokaa muutamalla ruoka-aineella. He mm tekivät pinaattilettupäiväksi tytölle omia vastaavia lettuja vedestä, tattarijauhosta, parsakaalista ja öljystä.

Hoitajien keskuudessa taas sana kulki hyvin, ja aina saimme kuulla, mitä tytöllä on ollut ruokana, paljonko oli syönyt, oliko kotona meneillään olevista kokeiluista tullut jotakin oireita hoitopäivän aikana jne. Ja hyvin jäi lapsi hoitajienkin mieleen, kun seuraavina vuonna osa muisti hänet jo valmiiksi. Ja vuosia myöhemmin törmäsimme aivan muussa yhteydessä henkilöön, joka oli tuolloin tyttöä hoitanut. Hän yhdisti nimen ja tiedon allergioista heti tyttöön ja kertoi, että hänen oma tyttönsä sai saman nimen juurikin ”tuon olemattomasti syövän erittäin tarmokkaan tytön nimestä”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti