13. kesäkuuta 2017

Poika huusi yötä päivää (Allergia 100, 11.)


Sain 4/00 pojan, joka alusta asti oli itkuinen ja ripuloi (tämän tajusin kyllä vasta paljon myöhemmin). Kun pojalla oli ikää n. 4 kk, alkoi hän heräilemään öisin useammin, kun ikätoverit taas alkoivat nukkumaan pidempiä pätkiä. Tuolloin ensimmäistä kertaa otin asian neuvolassa puheeksi.

Nuorena äitinä minua vain ohjeistettiin, että lapset ovat erilaisia ja toiset heräilevät useammin ja ovat itkuisempia. Koin, että minua myös syyllistettiin siitä, että palasin kouluun ja poika oli isän hoivassa kotona (tuotiin minulle imetettäväksi, kun täysimetin edelleen). Minulle nimittäin kerrottiin myös, että kyseessä on varmasti vaan eroahdistus, kun äiti on päivät poissa. Jälkeenpäin ajateltuna eroahdistuksesta ei varmasti olisi voinut noin pienen kanssa olla kysymys, koska läheinen aikuinen oli kuitenkin aina läsnä ja toisaalta minunkin syliini pääsi muutaman tunnin välein rinnalle.

Näin siihen saakka kun poika oli 9 kuukauden ikäinen ja olin itse niin väsynyt tilanteeseen, että hakeuduin itkien yksityisen lastenlääkärin luokse sanoin ”jos pojassa ei ole mitään vikaa niin minut saa toimittaa hoitoon..”.
Kyseinen lääkäri kuunteli tarinaamme hetken aikaa ja totesi, että selvästi on jotakin allergista. Siitä paikasta saimme lähetteen allergiatesteihin ja ohjeet pudottaa lapselta kaikki kiinteät ruoat pois ja minulta imetyksen vuoksi aluksi maito, muna ja kotimaiset viljat sekä ns yleisesti allergisoivat ruoka-aineet. Elettiin aikaa ennen joulua, joten sovimme kontrollikäynnin muutaman viikon päähän tammikuulle. Jo reilun viikon päästä tilanne oli parantunut huomattavasti vaikka oireita ei kokonaan saatukaan pois.

Lopulta oma ruokavalioni karsittiin muutamaan ruoka-aineeseen siihen saakka, että pojalle löydettiin sopiva korvikemaito ja päästiin aloittamaan lapsen kanssa ns puhtaalta pöydältä. Ajan kanssa selvisi, että pojalla oli laajat ruoka-aineallergiat, joille reagoi muutamaa ruoka-ainetta lukuunottamatta ainoastaan suolioirein, ripuloimalla ja vatsakivuilla.

Allergiat alkoivat helpottaa, kun poika täytti neljä vuotta ja nyt teini-ikäisenä allergioita on vain muutama.


Toinen lapsemme syntyi 

Perheemme kasvoi 11/11 tytöllä, jonka allergioita osasimme epäillä jo ennen kuin tyttö oli edes saanut alkuaan eli olimme koko ajan varpaillamme. Syntymästään asti tytöllä nousi herkästi maidot takaisin suuhun ja tästä puhuimme neuvolassa. Meille kerrottiin sen olevan normaalia kaikilla vauvoilla.

Ensimmäisessä neuvolalääkärissä saimme kuitenkin ohjeeksi kokeilla minun maidotonta ja munatonta ruokavaliota perheemme vahvan allergiataipumuksen vuoksi. Koska taas elettiin aikaa ennen joulua niin päätin jättää tuon kokeilun pyhien jälkeiselle ajalle, jotta saisin herkutella normaalisti kun kerran selviä allergiaoireita ei ollut. Ennen kuin ehdin kokeilua aloittaa räjähti tytölle koko vartalolle ärhäkkä ihottuma. Maidoton ja munaton kokeilu tuotti tulosta maidonnousujen suhteen, mutta ihottumaan sillä ei ollut vaikutusta.

Supistin ruokavaliotani omin päin lisää (mm. soija ja kotimaiset viljat) ja saimme oireet hieman asettumaan. Saimme välittömästi myös ylimääräisen neuvolalääkäriajan ja tuo lääkäri otti meidät suhteellisen vakavasti, ilmeisesti ihottumien vuoksi. Saimme heti lähetteen maitoaltistukseen ja asiat lähtivät tällä kertaa rullaamaan hyvin julkisella puolella.


Hyvä lääkärisuhde on tärkeä

Lääkäristä riippuen saimme hyvinkin erilaisia reaktioita tytön oireisiin. Ihottumat huomioitiin aina, mutta erään lääkärin mielestä kyse ei voinut olla allergisesta reaktiosta kun tyttö oli saanut bataattia teelusikallisen ja siitä muutaman tunnin päästä aloitti reilun tunnin kestävän oksentelun. Tuon reilun tunnin aikana oksennuksia tuli useampia kymmeniä ja tyttö oli aivan vetelä ja tajunnan rajamailla. Oksentelun tauottua ja tytön saatua nukkua (äidin vahtiessa tiukasti hengitystä) tunnin verran, tyttö oli taas aivan normaali itsensä. Lääkärin mielestä kuitenkin kyse oli vain vatsataudista ja bataatti olisi pitänyt ”palauttaa” ruokavalioon. Onneksi saimme pian lähetteen paikallisen yliopistosairaalan allergiapuolelle jatkoselvittelyihin ja saimme taas mukavan ja ymmärtävän lääkärin, lääkärin joka oli oikeasti huolissaan perheemme tilanteesta.

Kesän 2012 aikana saimme minun ruokavalioni kuntoon eli tytön suhteellisen oireettomaksi ja  ihon hoidettua kuntoon. Sen jälkeen onkin käynyt ilmi, että tyttö reagoi lähes pelkästään suolistollaan (oksentelu, ripuli, vatsakivut, refluksivaivat, ummetus) aivan kuten veljensäkin, vaikka alussa ihottumat antoivat aivan toisenlaisen kuvan.
Nyt tytön ollessa hieman yli yksivuotias on hänelle löytynyt alle viisi sopivaa ruoka-ainetta, joista yksi on erityiskorvike, jonka vuoksi tarvitaan refluksilääkitystä ja yksi on riisi joka sopii vain allergialääkityksen turvin.
Uusien sopivien löytyminen tuntuu olevan hyvinkin vaikeaa. Onneksi nykyään vertaistukea on paremmin saatavilla ja toisaalta meidän kohdallemme on julkisella puolella osunut loistava lääkäri. Näistä on suuri apu silloin kun voimat meinaavat loppua kun valvotaan läpi vuorokauden itkevän ja kipeän lapsen kanssa.

Tyttö 11/11, poika 4/00, äiti 4/81, isä 10/80

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti