19. kesäkuuta 2017

Allergiataipaleella on lupa väsyä (Allergia 100, 13.)

Jälkikäteen, kun asioita miettii, niin meidän taipaleemme taisi alkaa jo synnäriltä. Lapsemme syntyi sektiolla rv36+ vaikean raskauden jälkeen. Sairaala-aika meni lähinnä siinä, että vauva nukkui ja ne pienet hetket hereillä ollessaan itki. Kotiin päästyä itkuisuutta alkoi olemaan myös unessa. Sen jälkeen vauva suostui enää nukkumaan vain pystyssä/hyssytellen/heilutellen. Yön pimeinä tunteina ravasin vauva liinassa ja myöhemmin Manducassa eteinen-keittiö väliä. Aina syömisen jälkeen olo oli kaikista kurjimmillaan. Päivät vaihtuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi ja elämämme oli aina vain haastavampaa - itkua, puklailua, kipua, vatsanväänteitä. Koliikkia ja vauvat nyt vain itkevät, sanoi neuvola. Samoin lastenlääkäri. Meiltä kuitenkin puuttuivat iho-oireet, niin eihän se voinut olla mitään. Väsyneenä äitinä uskoin tähän, vaikka epäilys sisälläni elikin. En kuitenkaan enää siinä väsymyksessä jaksanut kyseenalaistaa tai etsiä muualta tietoa, mitä se olisi voinut olla. Me elimme elämää, jossa ainoana tavoitteena oli selviytyä.

3,5kk iässä tilanteemme helpotti. Saatoimme selvitä päivästä viidellä vaatekerralla, entisen kymmenen sijaan. Minäkin saatoin nukkua jopa tunnin pätkiä useammankin kerran yön aikana. Väsymys oli kovaa tässä kohti vaikka pientä helpotusta näkyikin, mutta kukaan ei noteerannut sitä, koska kyllähän minun olisi pitänyt valmistautua siihen etten enää saa nukkua 10h yöunia.

Vauvalle tuli ikää 4kk ja neuvola aloitti painostamisen kiinteisiin. Esikoisen äitinä, vailla parempaa tietoa uskoin kiinteiden olevan mahdollisesti ratkaisu kaikkeen, kun niin minulle väitettiin. Aloitimme bataattisoseesta; muistan vain sen itkun, kivun, puklailun ja tuskan jonka se aiheutti. Se ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna perunaan, johon lopetimme kiinteiden kokeilun viikko aloittamisen jälkeen. Muistan, kuinka valvoimme osan joulua vanhempieni luona ja mietin vain mitä ihmettä tämä on. Neuvolassa oli joulun jälkeen sijainen, joka puhui vain suoliston kehittymättömyydestä ja kuinka täytyy vain kokeilla lisää uusia juttuja. Päädyin kuitenkin varaamaan ajan allergialääkärille; siedätystä, uusien kokeilua ja ajan kulumista olivat hänen vinkkinsä. Äitinä kuitenkin olin tässä kohti herännyt tietämään, että tässä on oltava muutakin.

Keräsin voimani rippeet kasaan, googletin kaupunkimme allergialääkäreitä ja valitsin sieltä eniten kehuja saaneen. Soitin Terveystaloon itkua pidätellen:"Oikeastiko tälle lääkärille saa aikoja vasta kahden viikon päähän?", puhelimeen vastasi ystävällinen nainen, joka totesi:"Periaatteessa kyllä, mutta katsotaan mitä voin tehdä." Odotin puhelimen päässä hetken kunnes puhelimesta kuului:"Pääsettekö tänä iltana?". Kyseisenä iltana lähdimme vastaanotolta maitoallergia-epäilyn kanssa kohti Prismaa josta ostimme ensimmäisen purkin pilkottua korviketta. Pari viikkoa myöhemmin meillä nukuttiin 4-5h pätkä tai kaksi yössä ja tunsin herääväni hiljalleen sumusta.

Seuraavaksi tehtiin maitoaltistus, jonka tulos ei jäänyt epäselväksi. Sen jälkeen kuitenkaan ei enää sopinut ennen altistusta käytetty korvike vaan aloitimme uuden etsinnän. Tilanne rauhoittui ja 9kk iässä lapsellani oli jo kolme sopivaa kiinteää ruokaa; broileri, vesimeloni sekä tattari. 10kk kohdalla jouduimme ottamaan MPR-rokotteen matkan vuoksi ja se kaatoi kaiken.

Seuraavat sopivat kiinteät löytyivät vuoden iässä. Siitä saakka olemme kamppailleet sen kanssa, että ruoka-aineet sopivat hetken, kunnes ne kaatuvat yksi kerrallaan. Tällä hetkellä ikää on 1v 10kk ja meillä ei ole yhtäkään varmasti täysin sopivaa, ns. turvaruokaa. Jotain on kuitenkin syötävä, jotta taapero jaksaa. Parhaillaan yritämme eroon korvikkeesta, joka todennäköisesti on epäsopiva, mutta jollain se täytyisi korvata. Kaikesta huolimatta lapseni kasvaa, kehittyy ja jaksaa olla iloinen taapero, kunhan ruokavalio on mahdollisimman hyvin kunnossa. Toisin sanoen, olemme vasta kulkemassa omaa taivaltamme ja loppua ei vielä toistaiseksi näy.


Meidän suurin läpimurtomme on taaperon rakastamat letut
(parin raaka-aineen sellaiset) 
kera banaanisoseen ja pensasmustikoiden

Tahdon tarinallani yrittää kertoa, että luottakaa siihen äidin vaistoon. Ei meillä ollut koliikkia, vaan meillä oli allergiaa - maitoallergiaa sekä lisäksi todennäköisesti oireili myös minun maidolleni (osittaisimetyksellä mentiin). Ja väsymys on luvallista myöntää ja pitääkin myöntää. Allergiataipaleella on lupa väsyä. Ja minulle tärkein on ollut pitää kiinni siitä uskosta, että kyllä tämä vielä helpottaa ja iloita jokaisesta paremmasta hetkestä.

Lisää juttuja tämän perheen arjesta voi lukea osoitteesta: http://elokuinen2015.blogspot.fi

-Elina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti