31. toukokuuta 2017

Taas mennään (Allergia 100, 8.)

Tästä se taas alkoi!



Eräänä toukokuisena aamuna hihkuimme riemusta testituloksia ihaillen. Hetken kuluttua hymy hyytyi ja totesimme, että selviämme tästä kuten aiemminkin. Kaksi laajasti ruoka-aineallergista lasta oli jo kasvatettu, joten kolmannenkin kanssa pärjäisimme. Vitsailimme vain lähipiirille, että tällä kertaa muistimme tilata allergiavapaan ja hyvin nukkuvan lapsen. Hetkeäkään emme kuitenkaan uskoneet siihen, että me, kaksi allergista aikuista, voisimme saada allergioista vapaan lapsen. Etenkään kun vanhemmatkin lapset olivat allergisia.

Tammikuun lopulla kuopuksemme synnyttyä halusimme elää hetken pumpulissa ja tietoisesti katsoimme läpi sormien lapsen hyvinkin selviä allergiaoireita. Muitakin alkukankeuksia pienen kanssa oli, joten refluksioireilu, vatsakivut ja ”hormoninäpyt” oli helppo sivuuttaa. Kuopuksen ollessa muutaman kuukauden ikäinen, oli kuitenkin pakko ottaa laput pois silmiltä ja nostaa kissa pöydälle eli tunnustaa, että taas mennään.

Koska täysimetetty lapsi reagoi selvästi äidinmaidon välityksellä, lähdin tottuneesti karsimaan omaa ruokavaliotani kunnes sain lapsen oireettomaksi. Vuosien varrella suositukset vain ovat muuttuneet ja nykyisin imetysdieettejä ei suositella. Tästä sainkin kuulla parilta eri lääkäriltä, mutta minulle on täysin turha kenenkään tulla väittämään ettei imetysdieetistä ole hyötyä lapsen oireiden suhteen. Olen kuitenkin saanut kolme täysimetettyä lasta oireettomaksi omaa ruokavaliotani muokkaamalla. 

Onneksi minulla oli ennestään muistissa ohjeistukset imetysdieetteihin, sillä kukaan ei enää suostunut tämän asian kanssa auttamaan. Hölmöä, sillä tässä tapauksessa on sekä äidin, että lapsen etu, että joku ammattilainen auttaa täysipainoisen ravitsemuksen koostamisessa kun ruokavaliosta joudutaan karsimaan jotakin pois. Nykyohjeistushan menee niin, että äiti ei saa karsia mitään ja lasta hoidetaan oireiden mukaisesti, eli meidänkin lapsi olisi saanut närästyslääkettä, kipulääkettä, allergialääkettä ja kortisonivoiteita. Kumpi lieneekään terveellisintä pientä lasta ajatellen, hirmuinen lääkearsenaali vai se että äiti jättää omasta ruokavaliostaan pois maidon, munan, soijan, kalan ja neljä kotimaista viljaa (kuten omassa tapauksessani) korvaten ne muilla vaihtoehdoilla?

Lapsen kasvettua saimme iloksemme huomata, että hän ei olisi yhtä laajasti allerginen kuin vanhemmat sisaruksensa. Kuopuksellemme sopi bataatti, kana, porkkana, peruna, kukka- ja parsakaali, kesäkurpitsa, possu, omena, puolukka, rypsiöljy, hirssi, riisi... Suuri yllätys odottikin lapsen ollessa hieman yli 1v ikäinen kun menimme allergiakontrolliin paikallisen yliopistosairaalan allergiayksikköön. Vastassamme ollut erikoistuva lääkäri oli aivan järkyttynyt siitä, miksi emme olleet vielä kokeilleet uudestaan maitoa, josta oli tehty virallinen altistus lähes puoli vuotta aiemmin ja altistuksen jälkeen olimme saaneet kehotuksen kokeilla uudelleen 4-6kk:n jälkeen. Kyseinen lääkäri ei ymmärtänyt ollenkaan, että olimme käyttäneet tuon ajan etsien lapselle sopivia ruoka-aineita ja löytäneetkin niitä mukavasti jokaisesta ruokaryhmästä. Jos olisimme kokeilleet maitoa, olisimme aiemman kokeilun perusteella hukanneet hyvää kokeiluaikaa kahden viikon vesiripulointiin. Hän oli myös huolissaan lapsemme suppeasta ruokavaliosta. Itse olin käynnille mennessäni iloinen kun saisin kertoa, että meillä on vihdoin lapsi jolla on 1v iässä sopivia ruokia jokaisesta ruokaryhmästä ja lapsi joka myös syö ruokaa kunnollisia määriä. Keskimmäisellä lapsellamme ei ollut tuollaista ruoka-ainevalikoimaa vielä 3v iässäkään. Kannustuksen sijasta saimme moitteita, meitä ei otettu todesta, lapsen oireita vähäteltiin (hänellä oli käynnin aikaan reidet verille raavittuna kananmunakokeilun aiheuttaman ihottuman vuoksi, lääkärin tekstissä maininta ”iho oikein siisti”).

Käsittämätöntä, että näissä asioissa on otettu vain takapakkia niiden 17 vuoden aikana, joina olen ollut äitinä! Esikoisen ollessa vauva, vesiripuli ja 24/7 kipuitku kuitattiin muun muassa eroahdistuksena, vanhempien kokemattomuutena ja kuopuksen kohdalla allergiat tunnustetaan (meidän perimällä ehkä pakkokin uskoa), mutta oireita vähätellään tai kehotetaan vaan sietämään. Järjetöntä!

Neuvolassa meillä on mielettömän ihana terveydenhoitaja joka kannustaa ja tukee meitä vaikka tietämys allergioista ei ehkä vahvin puoli olekaan. Hän kuitenkin myöntää, että vanhempina me tunnemme lapsemme parhaiten ja toisaalta tällä historialla tiedämme allergia-asioista huomattavasti enemmän. Hän naurahti minulle kuopuksen yksivuotisneuvolassa, että huomaa, kuinka meidän perheessä laajat ruoka-aineallergiat ovat arkipäivää. Kysyin nimittäin, näin kolmen lapsen äitinä, että voiko yksivuotiaalle lapselle muka jo antaa maustettuakin ruokaa ja samaa mitä muu perhe syö. Ensimmäistä kertaa meillä on lapsi, jolla on sen verran laaja ruokavalio, että tällaista voi edes miettiä. Vanhemmat lapset ovat olleet yli kahden vuoden ikäisiä, kun meillä on ollut aikaa kokeilla jotakin niinkin turhaa asiaa lapsen ruokavalioon kuin mausteita. Tuosta terveydenhoitajan reaktiosta tajusin itsekin, kuinka olemme vuosien aikana sopeutuneet kovin erilaiseen elämään ja tämä ns. normaali elämä tuntuu sen vuoksi ajoittain kovinkin haastavalta. Huvittavaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti