22. toukokuuta 2017

Haastava vauva-arki, allergiat ja masennus: Miten näistä selviää? (Allergia 100, 5.)

Olin hyvin stressaantunut odotusaikana. Ensimmäistä kertaa edessäni oli suuri tuntematon, kun ei voinut etukäteen tietää, millainen persoona lapsemme olisi. Entä jos hän olisi niin vaativa, ettemme jaksaisi? Miehelläni oli sellainen työtilanne, että häneltä ei paljon ylimääräistä tukea liiennyt.

Vauvamme synnyttyä minulta hävisi ensin yöunet. Öisin klo 2 aikoihin heräsin ahdistuneena ja valvoin ensin lyhyitä, sitten pidempiä aikoja. Lopulta en pystynyt nukkumaan enää ollenkaan, ja ahdistus jatkui päivisinkin jatkuvasti. Sukulaiset tulivat apuun, ja yritin nukkua korvatulpat korvissa unilääkkeiden voimalla. Ne kyllä saivat minut nukahtamaan, mutta heräsin herkästi, enkä enää saanut unta. Tässä vaiheessa lääkäri määräsi minulle masennuslääkkeet. Mutta koska imetin, lääkemäärät olivat hyvin pieniä. Itkin päivät läpeensä sitä, miten kamala olo minulla oli, ja kuinka varmasti pilaisin lapsen olemalla kykenemätön äiteyteen.

Vauva ei ollutkaan ihan helppo tapaus. Hän itki paljon, tai olisi itkenyt, jos en olisi kantanut häntä jatkuvasti. Ystäväni neuvoi minulle kantoliinan käytön, ja siitä lähtien lapsi käytännössä asui liinassa päivät läpeensä, ja oli melko tyytyväinen, kun liikuin joustamalla polvista. Äitini tokaisi, että olin tehnyt elämästäni hankalaa totuttamalla lapsen olemaan jatkuvasti sylissä. Onneksi en kuunnellut häntä vaan vastasin lapsen tarpeisiin. Syyllistin itseäni siitä, etten pystynyt nauttimaan normaalista kotona olemisesta masennukseni vuoksi, enkä aina edes selviytynyt normaaleista kotitöistä tai lapsen hoitamisesta ilman apua. Tosin eipä lapsikaan ollut nauttinut normaaleista kotitouhuista vaan tuntui, että kommunikaatio oli yhtä kiukkua ja rajua itkua. Vauvaa ei esimerkiksi voinut laskea makuulleen koskaan päiväsaikaan, sillä hän alkoi heti itkeä makuuasennossa ja vaatia pystyynpääsyä. Siksi hän ei ryöminyt eikä kontannut, vaan lähti myöhemmin liikkumaan istualteen. Päiväunia nukuttiin korkeintaan 20 minuuttia kerrallaan, liinassa joskus jopa 45 minuuttia. Öisin vauva nukkui vähemmän kuin itse olisin tarvinnut unta. Sen aikana heräiltiin monia kertoja, ja useat yösyötöt tuntuivat tarpeelliselta noin puolentoista vuoden ikään asti. Jokin häntä vaivasi.

Pahimman masennuspiinani hellitettyä noin vuoden kuluttua synnytyksestä hakeuduin lääkärille, joka osasikin auttaa minua hormonivalmisteilla ja kuusinkertaistamalla lääkemääräni. Olin kuin uudestisyntynyt. Sain taas osan itsestäni takaisin, eikä tarvinnut tuntea jatkuvaa epäonnistumisen tunnetta ja halua kadota maan päältä. Olin vielä usein surumielinen mutten kokenut jatkuvaa piinaa. Osaava lääkäri löytyi vertaistuen avulla. Olen siitä ikuisesti kiitollinen.

Viiden vuoden kuluttua ensimmäisen lapsen syntymästä saimme toisen lapsen. Useimmilla synnytyksen jälkeinen masennus paranee alle vuodessa, mutta minulla se jäi pysyväksi olotilaksi. Söin siksi edelleen lääkkeitä lapsen synnyttyä, ja käytin myös hormonivalmisteita vähentämään masennusoireiden uusiutumisriskiä. Kun huomasin, että oireet pysyivät poissa synnytyksen jälkeen, oloni oli riemukas. Nautin suuresti vauva-ajasta ja normaalista olostani.

Viikon kuluttua vauva alkoi kuitenkin ähkiä ja heiluttaa käsiään nukkuessaan. Mieleeni muistui, että samaa oli tapahtunut esikoisellamme. Tällä kertaa halusin tutkia, mistä oli kyse, mielessäni pelko yhtä rankasta vauvavuodesta kuin edelliskerralla. Nettikeskustelussa joku vinkkasi minulle Allergialapset ry:n vertaistukiryhmän Facebookissa. Sitä kautta aukeni ymmärrys allergioista, yliherkkyyksistä ja niiden aiheuttamista ruoka-aineista.

Ensimmäinen imetysdieettikokeiluni oli maitotuotteiden poisto ruokavaliosta, sitten myös viljojen. Tämä ei yksin riittänyt, vaan vauvan oireet ehtivät pahentua niin, että hän oksenteli, hänen vatsansa turposi kovaksi palloksi ja jouduin nukuttamaan hänet iltaisin kantoliinakävelyillä. Allergialasten ryhmässä hyväksi suositeltu allergologi kehoitti poistamaan vielä useita muitakin ruoka-aineita ruokavaliosta. Tämäkään ei riittänyt. Lopulta kolme päivää ennen ristiäisiä kokeilin äärimmäistä keinoa: söin pelkkää riisiä ja porsaanlihaa. Itkuinen vauvamme muuttui aurinkoiseksi juuri sopivasti juhlapäiväkseen. En pysty kuvailemaan, kuinka iloinen ja helpottunut olin.

Olemme nyt vuosi myöhemmin laajentaneet ruokavaliotamme yksi ruoka-aine kerrallaan kokeillen. Lapsi reagoi pieneenkin syömääni allergeenimuruseen äidinmaidon välityksellä, joten noudatan samaa dieettiä kuin hän. Sopivia ruoka-aineita on noin 35, ja lisäksi on kymmenkunta sellaista, joita voimme syödä ihan vähän ja harvoin. Poissa ovat edelleen maito, kotimaiset viljat, peruna, porkkana, maissi ja monia muita, joten sopivia valmisruokia ei juurikaan löydy kaupoista. Useimmat ruoka-ainekokeilut päätyvät itkuun ja lapsen suolioireisiin.

Dieetti on ollut vaivalloista perustella lähipiirillemme. Olen joutunut perustelemaan, miksei kotimainen tavallinen ruoka kelpaa, ja pitää olla eksoottista. Yhtään ei myöskään auta se, että lehdestä voi lukea suosituksia siedättämisestä. Tätä hyvää tarkoittavat tuttavat tulevat sitten neuvomaan meille, vaikka suolioireisten siedättäminen on ihan eri asia kuin ns. normaalien allergioiden, ja se voidaan aloittaa vasta suolen parannuttua riittävästi. Iho- ja allergiasairaalan lääkäri totesi minulle, ettei heidän näkemyksensä mukaan vauva ei voi saada oireita äidinmaidon sisältämistä pienistä määristä allergeeneja, mikä tietysti sotii vasten havaintojamme. Lista haasteista on pitkä.

Mutta onneksi on vertaistuki! Olemme saaneet korvaamatonta apua ohjeista ja tsempeistä. Takautuvasti ymmärrän nyt, että esikoisemme kärsi silent refluksista samoin kuin kuopuksemme nykyään huonoina ruokakokeilupäivinä. Sen takia esikoisemme ei viihtynyt makuullaan eikä pystynyt nukkumaan sängyssä pitkiä aikoja kerrallaan. Allergisen lapsen oirehdinta itkuineen ja stressaavuuteneen saattoi myös pahentaa tai pitkittää masennustani. Vastaavasti huojentava oivallus oli, masennukseni ei aiheuttanutkaan esikoisemme itkuisuutta vauvana, vaan allergiat. Vertaistuen ansioista kuopuksemme vauvavuodesta tuli sittenkin tosi kiva, koska oireet saatiin pois sopivalla ruokavaliolla, ja lapsemme aurinkoinen luonne pääsi esille. Olemme paljon paremmin voivia ja levänneitä koko perhe. Kuopuksen olemukseen on vaikuttanut paljon se, ettei hänen tarvitse liimautua äitiin saadakseen kivuilleen hetkellistä helpotusta, ja hän touhuilee paljon tyytyväisenä itsekseen kodissamme. Se on osa sitä mukavaa, arkista kotona olemista. Olen todella kiitollinen saamastani tiedosta ja vertaistuesta. Siksi haluan jakaa hyvää eteenpäin ja olla mukana Allergialapset ry:n toiminnassa levittämässä tietoa muille perheille.

- Selviytyjä-äippä -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti