24. heinäkuuta 2017

Ei sittenkään hullu äiti (Allergia 100, 25.)

Synnäriltä se alkoi, nukkumattomuus ja tuskainen itku. Huonetovereideni vauvat lähinnä seilasivat untenmailla tai vähän parkaisivat välillä tankkauksen merkiksi. Minun vauvani oli heti alusta asti kuin ehkäisyneuvolan kauhukertomuksesta: itkuinen, tyytymätön ja koko ajan heräilevä. Uumoilin, että tästä lähtien meidän perheessä kannettava ei tarkoita tietokonetta, vaan vauvaa. Kun pääsin rakkaan parkuvan nyyttini kanssa kotiin, olin väsyneempi kuin koskaan elämässäni. Minua odotti vuosi, jolloin nukuin ehkä sadasosan siitä, mitä kehoni olisi tarvinnut.

Päivät kuluivat harmaassa, raskaassa väsymyksessä. Vuorokaudet täyttyivät sylissä ja kantorepussa nukuttamisesta, kantamisesta ja hyssyttelystä eri asennoissa, itkun kuuntelemisesta ja itse itkemisestä, pitkistä epätoivoisista nukuttamislenkeistä ja toimimisesta viihdekeskuksena. Vauva ei viihtynyt missään eikä nukkunut juuri missään. Vauva halusi olla koko ajan rinnalla, mutta sai silti järkyttäviä rintaraivareita. Auton turvakaukalo oli kirosana.



Luulin olevani normaalia heikompi ja avuttomampi vanhempi. Oletin, että neuvolasta ja lähipiiriltä kuulemani ohjeet olivat totta. Luulin, että vauva itki nälkäänsä. Jo ensimmäisenä yönä sairaalassa hoitajat työnsivät pullon käteeni, kun kuulivat vauvan itkun vain jatkuvan ja jatkuvan. Kotona työnsimme lehmänmaitoa vauvaamme ennen imetystä, imetyksen jälkeen ja imetysten välissä, koska vauvahan itki nälkäänsä – vaikka hän kasvoi normaalisti. Kun vauvan tuskaisuus vain lisääntyi, terveydenhoitajamme suositteli kiinteiden aloittamista kolmikuisena, ja tietenkin perunalla. Kauhusta vollottaen työnsimme perunaa väkisin vauvamme suuhun, koska vapaaehtoisesti vauvamme ei todellakaan, todellakaan, halunnut sitä syödä.

Mikään ei auttanut. Eivät korvikkeet eivätkä soseet. Pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että tämä ei ole normaalia. Vauva ei ole temperamentiltaan ”vähän haastavampi” eikä hänellä ole ”koliikkia”. Aloin luottaa äidinvaistooni siitä huolimatta, että ”vauvat nyt vain itkevät” ja ”et vain ole tottunut vauvanhoitoon”. Aloin ottaa asioista selvää. Kun vauva oli seitsemän kuukautta, sain käsiini kehutun allergologin yhteystiedot ja hätäajan hänen vastaanotolleen. Vastaanotolla itkin. Joku ymmärsi, joku auttoi, jollain oli apua tilanteeseemme. Allergologi määräsi minut tiukalle imetysdieetille jolla elelin vuoden. Vauvalle aloitettiin refluksilääkitys.

Ensimmäiset seitsemän kuukautta yöheräämisiä oli joka yö 20–40, useimmiten 40. Päiväunet olivat aina tai lähes aina 2–10 minuutin pätkissä. Pukluja tuli vuorokaudessa noin 70. Imetysdieetin ja lääkityksen aloittamisen jälkeen yöheräämiset vähenivät 0–10 kertaan, päiväunia vauva alkoi nukkua puolen tunnin, joskus jopa tunnin pätkissä ja puklaaminen loppui lähes täysin. Myös ihon lehahtelu loppui melkein tyystin. Nähisevä, happaman näköinen, minua nipistelevä ja tuskaisesti kiemurteleva vauva olikin nyt hymyilevä, touhukas, oppivainen ja iloinen pienokainen!



Minä en siis ollut hullu äiti. En liioitellut arkemme rankkuutta enkä hakenut huomiota väsymykselläni. Minulla todella oli allerginen ja pahasti refluksitautinen vauva.
Vauva joutui kärsimään suurimman osan vauvavuodestaan äärimmäisiä kipuja. Vauvan kurkku oli tulehtunut paloautonpunaiseksi närästyshapoista, suolisto oli niin hajalla, että koko vastustuskyky oli rakennettava uudestaan. Minulla oli vauva, joka ei saanut hyviä kasvun ja kehityksen edellytyksiä, koska aivot käsittelivät vaikeita kipukokemuksia.

- Emmi Jansson -

21. heinäkuuta 2017

Perheemme jaksoi imetysdieetin avulla (Allergia 100, 24.)

Kolmas lapseni syntyi 2012. Jatkuva itkuilu ja voimakkaat ilmavaivat alkoivat jo synnytyslaitoksella. Tyttö veti niskaa taakse ja selkää kaarelle voimakkaasti kuten refluksivauvat usein tekevät. Aloitin dieetin jo laitoksella jättämällä ruokavaliosta tyypillisimmät allergisoijat, maidon ja kananmunan. Kukaan sairaalan henkilökunnasta ei ymmärtänyt ratkaisuani. Kolmannen allergiarefluksilapsen kohdalla tietää jo, mitä mikäkin itku on, ja todennäköisyys saada kolmas allerginen lapsi on suuri.

Keskimmäisellä lapsellani oli aikoinaan todettu laajat suoli- ja iho-oireiset allergiat sekä silent refluksi ja myöhemmin rakenteellinen refluksi. Hänen kanssaan kävimme kaiken vaikeimman kautta, koska minulla ei ollut aavistustakaan, miksi lapseni itki jatkuvasti, veti itseään kaarelle, päästi imuotetta irti, vuorotellen ripuloi ja ummetti ja lopulta iho muuttui vahvan atooppiseksi.

Neuvolasta ei osattu auttaa mitenkään, koska ”vauvat nyt itkevät”, ja kyseltiinpä jopa, olenko masentunut. Neuvolalääkärikään ei nostanut esille allergian mahdollisuutta, neuvottiin vain rasvaamaan vauvan ihottumaa. Kasvukäyrät laskivat ja kiinteät ruoat pahensivat tilannetta entisestään. Vasta kolmas lääkäri lähti tutkimaan lapsen refluksivaivaa, ja lopulta refluksilääkkeellä ja ruokavaliohoidolla lapsi saatiin hyvään kuntoon. Olen ikuisesti kiitollinen tälle lapseni ja perheemme pelastaneelle lääkärille.

Kolmannen lapseni kohdalla minulla oli hyvän lääkärikontaktin lisäksi myös paljon tietoa ja vertaistukea. Huomasin kuitenkin pian, ettei ruokavalio saanut muutosta aikaiseksi. Jätin pois vehnän, rukiin, ohran ja soijan. Konsultoin allergologiamme sekä hyvää ravitsemusterapeuttia jo hyvin varhaisessa vaiheessa sekä keskustelin aktiivisesti Facebookin Allergialapset-vertaistukipalstalla.

Kolmannen lapseni tilanne ei vieläkään helpottanut. Häntä kannettiin jatkuvasti. Päätin kiristää ruokavaliota lisää ja kokeilla, voisiko sillä tasoittaa tilanteen: pois lähtivät muun muassa kaikki viljankaltaiset tuotteet, eksoottiset viljat, maissi, riisi, mausteet suolaa lukuun ottamatta sekä kala. Tässä vaiheessa ruokavalioni oli helppo kuvailla luettelemalla mitä pystyin syömään: lihaa (varmuuden vuoksi vain porsasta ja kanaa), perunaa, lanttua, punajuurta, salaattia, kurkkua, Keiju-margariinia, maapähkinää, rusinaa ja banaania.

Kuvituskuvasta kiitokset Emmi Janssonille

Kuopuksen itku alkoi hiljalleen vähentyä, ja muutaman kuukauden päästä hänestä kuoriutui todella rauhallinen ja hyväntuulinen, suoraan sanottuna helppo vauva. Yllättävää oli, että samalla katosi oma, koko elämäni vaivannut atopia. Kun jostain syystä vahingossa söin jotain ”väärää”, tyttö oireili voimakkaasti, etenkin mikäli ruoka-aine oli pieninäkin määrinä käytössä useita päiviä. Oli veriviiruista limaripulia, selän vetämistä kaarelle, kovaa kipuitkua, ilmavaivoja ja tyttöä piti kantaa jatkuvasti etenkin iltaisin. Usein myös oma atopiani oireili tuolloin.

Elimme kuitenkin jonkin aikaa auvoisia aikoja, kunnes tytölle alettiin kokeilla kiinteitä kuuden kuukauden iässä. Pienessä ajassa hänen refluksinsa paheni hurjaksi ja hän itkeskeli taas jatkuvasti. Hän kieltäytyi koskemasta kiinteisiin ruokiin ja halusi olla rinnalla jatkuvasti. Jo kahden allergisen refluksilapsen äitinä en enää jaksanut jatkuvia heräilyjä, joten päätin kokeilla korvikkeita, jotta voisimme isän kanssa vuorotella öisin.

Pilkotut maidonkorvikkeet ja lehmänmaito altistettiin sairaalassa eikä tyttö kestänyt niitä kuin muutaman millin. Aminohappopohjaisissa korvikkeissa on mukana aina tärkkelystä, ja luulen, että siksi tyttömme ei sietänyt niitäkään. Siirryimme kokeilemaan toista aminohappopohjaista korviketa ja päätin lopettaa imetyksen. Tutustutimme tyttöä korvikkeen makuun imetyksen ohella, mutta viikon  kuluttua tyttö alkoi kieltäytyä korvikkeesta. Jätimme tyttöä pidempiä aikoja isälle, mutta poissa ollessani tyttö ei suostunut koskemaankaan korvikkeeseen vaan odotti kunnes tulin kotiin imettämään. Kun olin pois kymmenen tuntia kahtena päivänä, tyttö lopetti syömisen kokonaan eikä koskenut edes veteen. Kotiin tullessani tyttö oli todella väsähtänyt, joten päätin uskoa, että korvike ei tytölleni sovi, ja jatkoin imetystä. Kun korvike lopetettiin kokonaan, tytön vointi parani ja jatkuva heräily loppui. Aloin jaksaa paremmin myös dieettiäni, ja kun tilanne tasaantui korvikekokeilun jälkeen, tytölle alkoi löytyä myös kiinteitä ruokia. Sain laajennettua imetysdieettiäni myös muun muassa riisillä, mausteilla, hedelmillä ja kaakaolla.

Kuvituskuvasta kiitokset Emmi Janssonille

Tällä hetkellä jo kolmivuotias tyttöni on huomattavasti parempi syömään kuin muut lapsemme ja ruokavalio on laajentunut hyvin. Hänelle ei koskaan kehittynyt ruokapelkoa, koska osasin hoitaa tilanteen alusta asti oikein. Refluksikin on helpottanut paljon.

Missä olisimme ilman imetysdieettiä? En uskalla ajatellakaan. Luulen, että tyttöni olisi kieltäytynyt lopulta syömästä kokonaan ja kasvu ja kehitys olisivat olleet uhattuna. Sen tiedän, että minä tai perheemme ei olisi jaksanut. Imetysdieetin avulla selvisimme perheenä.

Imetysdieetin avun itse nähneenä olen järkyttynyt nykyisestä kielteisestä asenteesta imetysdieetteihin, Käypä hoito -ohjeiden muuttamista myöten. On olemassa lukuisia tutkimuksia, joissa vanhemmat kertovat, miten dieetti on auttanut lasta. Jos tieteellisesti ei ole pystytty vielä löytämään kaikkea, mikä äidinmaidossa ärsyttää vauvan suolistoa, tai todistamaan, mistä dieetin positiiviset vaikutukset johtuvat, se ei poista ihmisten vahvaa kokemusta siitä, että dieetti auttaa. Usein se on ainoa todella kipeän vauvan hoitokeino. Vanhempia, lapsensa asiantuntijoita, olisi kuunneltava enemmän. Imetysdieetti on lempeä ja lääkkeetön hoitomuoto. Mikäli lääkäri kieltää dieetin mutta vanhempi näkee sen auttavan lastaan, dieetti saatetaan toteuttaa ilman lääkärin tai ravitsemusterapeutin valvontaa. Se ei ole kenenkään etu.

- Maria Jokelainen -

18. heinäkuuta 2017

Hyvin allergisen lapsen imetys (Allergia 100, 23.)

Tyttäreni syntyi huhtikuussa 2006. Hän sai synnytyssairaalassa alhaisen verensokerin vuoksi lisämaitoa, jonka hän oksensi. Olin kuullut vauvankakan happamasta tuoksusta, mutta sellaista ei koskaan tullut. Tuli ainoastaan haisevaa liejua.

Kotiuduttuamme ryhdyin etsimään tietoa. Kun ensimmäinen ihottuma ilmaantui kaksi viikkoa syntymästä, soitin allergiavertaistukipuhelimeen, josta sain hyvää allergiatietoa, mutta en ohjeita. Neuvolassa epäiltiin koliikkia ja hormoninäppyjä, mutta vaistoni sanoi, ettei kaikki ollut kunnossa. Vauva ei nukkunut tuntia kauempaa, oli epätoivoisen oloinen ja hankasi kasvojaan ja päätään jatkuvasti. Kasvoihin ja päähän ilmestyi koko ajan lisää ihottumaa, suolisto oli täynnä ilmaa ja uloste haisi kammottavalle.

Kun löysin internetistä keskustelufoorumin, aloin ymmärtää, että lapseni oli jollekin allerginen. Hakeuduin erikoislääkärille, joka suositteli välttämään maitoa omassa ruokavaliossani. Lapsen vointi parani hiukan, ja jätin myös kananmunan pois, sillä olin huomannut lapsen poskien punoittavan rajusti imetyksen jälkeen, jos olin syönyt kananmunaa. Pian jätin myös viljat pois ja iho parani edelleen.

Lääkärimme suositteli kokeilemaan Neocate-korviketta, mutta lapseni ei suostunut juomaan pullosta, mahdollisesti synnytyssairaalassa tapahtuneen pakkosyötön takia. Useiden sydäntä raastavien kokeilujen jälkeen päätin jatkaa imettämistä ja karsin ruokavaliotani edelleen. Lapsen ollessa viisikuinen neuvola painosti kokeilemaan kiinteitä. Annoin mustikan, ja vauva oksensi kaaressa. Karsin ruokavaliotani lisää: suklaa, pähkinät, tee, soija ja kala. Lapsi nukkui ensimmäistä kertaa yli kolme tuntia, mutta ihottumat pahenivat uudelleen, samoin vatsa- ja silmävaivat. Pullokokeilut eivät onnistuneet ja lapsi oli niiden jälkeen järkyttyneen oloinen, joten lopetin ne kokonaan.

Neuvolalääkäri halusi kokeilla pakkosyöttöä osastohoidossa, joten siirryin kokonaan erikoislääkärin hoitoon. Tyttäreni todettiin vaikeasti allergiseksi lähes kaikille ruoka-aineille. Hänellä todettiin taipumus anafylaksiaan (äkilliseen yliherkkyysreaktioon) maidosta, kananmunasta, vehnästä ja pähkinöistä. Karsin dieettini minimiin. Söin vain parsakaalia, kukkakaalia, maissia, porsaanlihaa, sokeria ja suolaa. Kolme päivää myöhemmin vauvan iho parani, nuha loppui, toinen silmä aukesi ja vatsavaivat vähenivät. Hän nukkui neljä tuntia kerrallaan ja alkoi kehittyä huimasti.

Elin tällä hyvin rajoittuneella imetysdieetillä vuoden, koska tarvitsimme molemmat hengähdys- ja toipumisaikaa. Halusin nauttia arjesta edes välillä. Tyttäreni ei suostunut syömään kiinteitä ruokia vaan ainoastaan imeskeli ja pureskeli antamiani ruokia, mutta sylki ne sitten suustaan. Isäni sairastuminen ja kuolema samoihin aikoihin verotti voimiani, enkä halunnut tai jaksanut tehdä järjestelmällistä uusien ruokien kokeiluja. Pelkäsin edelleen joutumista osastolle pakkosyöttöön.

Kaksivuotiaana lapseni sai ravintoterapeutin suosituksesta suolaisen perunalastun. Lapsi pureskeli ja nielaisi perunalastun eikä reagoinut mitenkään, joten lisäsin ruokavalioomme perunan ja rypsiöljyn. Seuraavaksi kokeilin maustamatonta luomusoijajugurttia, sitten riisiä. Kolmevuotiaana lapsi söi kukka- ja parsakaalia, maissia, Keijun sinistä margariinia, perunaa, riisiä, soijajugurttia, porsaanlihaa, sokeria ja suolaa. Imetin yhä, sillä lapsen ruokamäärät olivat kovin pieniä eikä hän halunnut tai voinut syödä joka päivä kiinteitä ruokia. Vähitellen kokeilimme marjoja, kookosta, bataattia, porkkanaa…

Kuvituskuvasta kiitokset Emmi Janssonille

Nyt lapseni on 9-vuotias ja syö kaikkea muuta paitsi maitoa, kanamunaa, pähkinöitä ja gluteeniviljoja, joista seuraa edelleen anafylaksia. Joitakin ruoka-aineita – esimerkiksi mausteita, soijaa ja maissia – hän ei voi syödä joka päivä. Välillä jätämme ruokavaliosta tauolle jotain ja palautamme sen sitten myöhemmin takaisin. Hänellä on todettu atopia, astma ja muita allergioita.

Sairastuin myös itse. Olin saanut liian vähän unta ja ravintoaineita. On vaikea arvioida, mikä on neljän vuoden imetyksen vaikutus tähän. Imetyshetket toivat rauhaa, lepoa, rentoutumisen ja turvallisuuden tunteen molemmille, toisaalta ne saattoivat olla lisäämässä omaa aliravitsemustilaa. Parhaimmat varhaislapsuuden muistot liittyvät kuitenkin imetykseen, sekä lapsella että äidillä.

Jälkiviisaana olisi pitänyt pyytää veriarvojen tarkastusta myös äidiltä, ehkä myös henkistä huoltoa. Stressiä lisäsivät myös yksinhuoltajuus ja isäni omais- ja saattohoitajuus. En kuitenkaan koe, että olisin voinut toimia mitenkään toisin.

- Feeja Haarmann -


16. heinäkuuta 2017

Raaka sitruunainen "juustokakku" (Allergia 100, 22.)

Raaka sitruunainen ”juustokakku”
(8-10 palaa)




Pohja
1 dl mantelijauhoja
2,5 dl paloiteltuja taateleita
2 rkl kookoshiutalieta
ripaus suolaa

Täyte
3,5 dl liotettuja cashewpähkinöitä
1 dl neitsytkookosöljyä
2 luomusitruunaa (myös kuori käytetään)
0.5 tl aitoa vaniljaa

Liota cashewpähkimöitä mielellään yön yli, kuitenkin vähintään neljä tuntia. Valmista ensi kakun pohja: murskaa taatelit sekä muut aineet tasaiseksi massaksi. Painele massa ohueksi pohjaksi pieneen leivinpaperoituun kakkuvuokaan (halkaisija noin 20cm) ja siirrä pakkaseen odottamaan.

Aja cashewpähkinät tasaiseksi massaksi blenderissä ja lisää kookosöljy mukaan. Pese luomusitruunat huolellisesti ja raasta niiden kuori mukaan massaan. Purista sitruunoista mehu ja lisää se hunajan ja vaniljan kanssa mukaan. Anna pyöriä kunnes seos on tasaista ja maista. Lisää hunajaa mukaan tarvittaessa, mutta muista että myös pohja tuo makeutta kakkuun. Kaavi seos kakkuvuokaan ja tee halutessasi pintaan kuvioita. Siirrä jääkaappiin vähintään muutaman tunnin ajaksi.

(Resepti julkaistu myös Yle:n Facebook-sivulla ja Meidän perheen parhaaksi -kirjan tekijöiden haastattelun yhteydessä)

13. heinäkuuta 2017

Meitä ei uskottu (Allergia 100, 21.)

Kuopus oireili jo synnytyslaitoksella, itki yöt ja oli tyytymätön. Myöhemmin hän veti selkää kaarelle samalla tavalla kuin allerginen esikoisemme, ihottumaa nousi kaikkialle ja vaippa-alueen iho paloi jatkuvasta ripulista. Vatsa oli pinkeä ja keräsi paljon ilmaa, ja vauva haisi todella pahalle.

Täysimetetyn oireilua maidon allergeeneille

Neuvolassa kerroin allergiaepäilyksestäni ja pyysin ohjeistusta imetysdieettiin. Vastaukseksi sain koliikkivauvan hoito-ohjeen, koska neuvola epäili ettei noin pienellä vauvalla voisi olla allergiaa. Aloitin elämäni toisen imetysdieetin omin päin. Vauvan ensimmäisten elinkuukausien aikana poistin omasta ruokavaliostani maidon, kananmunan, soijan, kotimaiset viljat ja pähkinät. Myöhemmin neuvolan terveydenhoitaja totesi, että imetysdieetti oli oikea ratkaisu koko perheen hyvinvoinnin kannalta.

Vauva sai korvatulehdukseen antibioottikuurin ja rokoteohjelman mukaisesti rota-rokotteen. Tämän seurauksena ruoka-aine toisensa jälkeen alkoi aiheuttaa voimakkaita suolioireita. Jätin ruokavaliostani pois vielä perunan, kaikki viljat ja kookostuotteet. Hakeuduimme myös yksityiselle allergialääkärille. Laboratoriotulokset vahvistivat, että vauvan suolisto oli tulehtunut, mikä entisestään herkisti lasta niille häviävän pienille pitoisuuksille ruoka-aineita, jotka välittyivät häneen äidinmaidon kautta. Lääkäri ohjeisti jatkamaan imetysdieettiä, ja sain myös neuvoja, kuinka mahdollisesti kiristää dieettiä, mikäli oireet jatkuvat. Lääkärin mielestä voisin hyvin jatkaa imetysdieettiäni, jos lapsi voi hyvin ja minä jaksan dieetillä jatkaa. Myöhemmin dieettiä pitikin vielä laajentaa jättämällä pois sitrushedelmät, punaiset ja oranssit kasvikset sekä osa hedelmistä.

Onneksi kaikkea vihreää voi syödä.

Pääsimme lähetteellä erikoissairaanhoidon piiriin, mutta uusi lääkäri jätti huomiotta yksityisellä puolella tehdyt kokeet. Koska verikokeella todettua allergiaa ei ollut, lääkäri oli kiinnostunut vain imetysdieetistäni. Dieetti pitäisi hänen mukaansa purkaa heti ja minun kuuluisi syödä monipuolisesti kaikkea. Olin tyrmistynyt. Vanhempien kykyä arvioida lapsen hyvinvointia vähäteltiin, raportoimiamme oireita ei kuunneltu eikä allergologin tekemiä löydöksiä tunnustettu. Lääkäri katsoi vauvan notkahtanutta pituuskasvukäyrää ja totesi, että lapsi kasvaa huonosti, koska rajattu dieettini on tehnyt maidostani liian laihaa. Tutkimusten mukaan imetetty lapsi kuitenkin ottaa tarvitsemansa niin sanotusti päältä. Jos äidin ruokavalio on niukka, tarvittavat ravinteet otetaan äidin elimistöstä. Jos siis joku kärsii rajatusta dieetistä, se on imettävä äiti.

Seuraavana päivänä neuvolassa vauva mitattiin uudelleen ja totesimme, että sairaalassa oli tehty mittavirhe. Neuvolan käyrällä lapsi kasvoi hienosti, ja itse asiassa hetkellinen tasainen vaihe kasvussa oli saatu nousuun. Tämä on perheemme kolmas lapsi, imetysdieetti on tiukin ja kuopus on lapsistamme pyörein. Imetysdieettini ei ole vaikuttanut negatiivisesti vauvan kasvuun tai kehitykseen, päinvastoin.

Missä vaiheessa allergian hoito julkisella puolella on kääntynyt siihen, ettei vanhempia kuunnella eikä kerrottuja oireita uskota? Ei voi olla niin, että paras hoito lapselle olisi kipuileva vatsa, kirvelevät ihottumat, kakan polttama pylly, jatkuva ripuli ja riittämätön uni.

Vanhemmille on lastattu paljon vastuuta: on oltava aktiivisia ja selviteltävä itsenäisesti eri hoitovaihtoehtoja, osattava kysyä, kyseenalaistaa ja vaatia. Miksi julkinen sairaanhoito haluaa hoitaa oiretta eikä syytä? Olen pettynyt, koska meidän täytyi lopulta hakeutua yksityiselle lääkärille saamaan hoitoa. Julkisen puolen lääkäri sanoi nojaavansa uusimpiin tutkimuksiin. Suolistoa näillä uusilla ohjeilla ei kuitenkaan hoideta, eivätkä ne meidän lastamme auttaneet. Olen todella kiitollinen Allergialapset ry:n ylläpitämälle Facebook-ryhmälle. Olen saanut sitä kautta paljon neuvoja ja kannustusta ja kanavan purkaa tunteitani.

Jos suoliston tulehdustilaa ei hoideta ruokavaliolla, voi paraneminen pitkittyä ja ravintoaineiden imeytyminen häiriintyä. Kipuileva lapsi voi kieltäytyä syömästä ja hän saattaa muodostaa erilaisia pelkotiloja, koska yhdistää ruoan ja kivun. Tätä tulevaisuutta en lapselleni halua. Mieluummin ylläpidän imetysdieettiä, annan suolistolle aikaa parantua ja teen myöhemmin hallittuja altistuksia ruoka-aine kerrallaan osaavan allergologin ohjauksessa.

Kesä pakattiin purkkeihin talven varalle.

Reilussa puolessa vuodessa lapsen voinnissa on tapahtunut suuri harppaus parempaan. Hän kasvaa ja kehittyy hyvin, suolisto on hyvässä kunnossa ja useita aikaisemmin välttämiäni ruoka-aineita on saatu palautettua takaisin ruokavalioon. Tällä hetkellä ruokavaliostamme on poissa vain muutamia yksittäisiä ruoka-aineita. Uskon, että suoliston kunnolla on suuri merkitys toipumisnopeuteen, emmekä olisi näin pitkällä ilman imetysdieettiäni.

- Ulla Somerma -

10. heinäkuuta 2017

Kaksi erilaista tilannetta - Kaksi erilaista allergista lasta (Allergia 100, 20.)

Ensimmäisen lapsen refluksi ja allergiat ilmenivät aluksi kipuitkuna ja rohinana, niin sanottuna maitolimana. Kuusiviikkoisen vauvan kanssa ihmettelimme syitä Lastenklinikalla. Syyksi arveltiin refluksia ja hoidoksi määrättiin maidon sakeuttaminen jauheella, jotta se pysyisi helpommin vauvan mahassa. Ensimmäiset kaksi päivää maidon pumppaaminen oli siedettävää, sen jälkeen se oli todella vaivalloista ja stressaavaa. Ehdotin lääkärille, että oireiden perusteella kyse voisi olla lehmänmaitoallergista, koska itselläni ja miehelläni oli ollut se pienenä. Lääkärin mukaan kuusiviikkoisella vauvalla ei voi olla allergioita.

Maidon sakeuttaminen ei auttanut ja kokeilimme kipuun lääkkeitä. Lääkkeet eivät tuoneet helpotusta, niitä oli vaikea antaa ja tuntui vaikealta lääkitä pientä vauvaa. Tiesin koko ajan, että oireille on syy. Halusin selvittää asian.

Kahdeksanviikkoisena vauvan tilanne huononi. Valvoin yöt nukkuvan vauvan vieressä, seurasin hengittämistä ja laskin hengityskatkojen pituutta. Päätin kokeilla lehmänmaidon jättämistä pois omasta ruokavaliostani ja varasin ajan asiaan perehtyneelle lääkärille, Tiina Tuomelalle. Aikaa ei saanut nopeasti, joten tein päätöksen lehmänmaidon jättämisestä pois itse, vastoin neuvolan ohjeita. Sain internetistä jonkin verran tietoa ja vertaistukea. Päätös oli kuitenkin helppo, koska vauva hengitti hyvin vaivalloisesti öisin ja itki kipua päivisin.

Kuvituskuvasta kiitokset Emmi Janssonille

Jo neljän päivän jälkeen tilanne oli muuttunut ja kahdessa viikossa vauva oli lähes oireeton. Vauvan oireet alkoivat uudestaan, kun korvasin omassa ruokavaliossani maidon soijatuotteilla, koska en ymmärtänyt, että vauva saattaisi olla allerginen maidon lisäksi myös muille ruoka-aineille. Erikoislääkärin vastaanotolla sain vahvistuksen omiin epäilyihini, ohjeet sekä tuen jatkaa maidottomalla ruokavaliolla. Lisäksi sain listan muista vältettävistä ruoka-aineista: maito, soija, nauta, voi, kananmunat, kotimaiset viljat (vehnä, ohra, ruis), peruna, porkkana, päärynä, omena, mantelit ja pähkinät. Tilanteemme oli päässyt pahaksi, eikä mikään ruoka-aine sopinut vauvallemme ennen kahdeksan kuukauden ikää. Vältettävien ruoka-aineiden lista siis kasvoi: riisi, bataatti, hirssi ja kaura. Kahdeksan kuukauden jälkeen ruoka-aineet alkoivat yksitellen sopia, mutta lapsen elimistöön syntyi tulehduskierre. Paraneminen alkoi voimakkailla maitohappobakteereilla, joita hän söi kolmeen ikävuoteen saakka.

Toinen lapsemme on ollut alusta lähtien temperamenttisempi kuin esikoinen. Hän reagoi epämukavuuksiin rajusti: kipuitku ja huuto alkoivat jo synnytyslaitoksella. Lääkärin ohjeistuksen mukaan sekä omaa intuitiotani seuraten noin viikko synnytyksen jälkeen jätin kerralla useampia yleisempiä allergisoivia ruoka-aineita pois ruokavaliostani: maito ja maitoproteiini, nauta ja voi, soija, kananmuna ja kotimaiset viljat. Laajemman eliminaation peruste oli, että myös ensimmäinen lapsi oli allerginen. Tarkoitus oli, että tilanne ei pääsisi kehittymään yhtä pahaksi kuin ensimmäisellä lapsella. Tähän imetysruokavalioon pohjautuvat Meidän perheen parhaaksi -kirjan ruokaohjeet.

Toisen lapsen oireet olivat erilaiset kuin esikoisella. Refluksi oli voimakasta, hengitystiet tukkivaa oksentamista, myös nenän kautta. Lisäksi hän itki kipua, huusi ja hänellä oli paha vaippa-alueen ihottuma. Vaippa-alueen ihottuma parani, kun jätin myös perunan pois omasta ruokavaliostani.

Ensimmäisen lapsen kanssa aloitin eliminaation vain lehmänmaidosta ja vältettävien ruoka-aineiden lista ehti pitkäksi. Toisen vauvan kanssa tein laajemman eliminaation heti kerralla, ja pääsin testaamaan jo mielessäni muodostunutta nopeampaa tapaa auttaa vauvaa ja perhettämme. Ratkaisu toimi erinomaisesti: allergiat eivät ikinä kehittyneet pahoiksi ja tilanne helpottui jo kuukaudessa. Toisen lapsen vakavin oire, koliikki, vähintäänkin lievittyi normaaliksi itkuksi ensimmäisen kuukauden aikana. Opin pian huomaamaan allergioiden sekä suoliston kehittymättömyyteen liittyvien oireiden eron. Lasten oireet olivat erilaiset, mutta siitä huolimatta täysin samojen ruoka-aineiden eliminointi ruokavaliostani poisti molempien vauvojen oireet.

Kuvituskuvasta kiitokset Emmi Janssonille

Toisen lapsen kanssa radikaalimpi ja kattavampi imetysruokavalio tuotti hyvin tulosta. Jo lapsen yksivuotispäivänä saatoin purkaa oman imetysruokavalioni. Jatkoin imetystä vielä toisen vuoden, koska lapsen oma lehmänmaitoallergia ei poistunut. Nyt kun lapset ovat 2- ja 4-vuotiaat, noudatamme kotona tiukempaa ruokavaliota, mutta vieraisilla ja päiväkodissa ruokaillaan melkeinpä ilman rajoituksia.

- Piia Heinonen -

8. heinäkuuta 2017

Behind the scenes - Meidän perheen parhaaksi (Allergia 100, 19.)

Tällä kirjalla, kuten kaikilla, on tarina. Tämän kirjan tarina lähtee kahdesta allergisesta lapsesta, jotka tekivät vauva-ajasta lukuisilla oireillaan jopa suhteettoman hankalaa. Oireita olivat muun muassa kipuitku, refluksi, ihottuma, hengitysvaikeudet ja lista jatkuu. Ensimmäinen lapsi oli opettaja ja seuraavan kanssa asiat sujuivatkin jo sitten paljon paremmin. Niin paljon paremmin, että syntyi ajatus kirjasta, joka auttaisi myös muita samassa tilanteessa olevia. Tiettyjä ruoka-aineita välttämällä ja ns. imetysdiettaamisella kohti oireettomutta.



Kirjan kirjoittaminen alkoi heti, kun ajatus oli syntynyt. Imetyksen terveyshyödyt (sekä äidillle että vauvalle), läheisyys ja rakkaus sekä muut hyvää tekevät vaikutukset oli sisäistetty ja tarve saada tämä tieto kaikille oli suuri. Yksin en olisi siihen pystynyt. Ensiksi pyysin Lastenlääkäriämme Tiina Tuomelaa mukaan, koska hänkään ei pysty kaikkia tapaamaan ja auttamaan. Tiinan apu vaikeissa ajoissa oli korvaamatonta, kun mistään muualta ei saanut apua. Neuvolassa ei tiedetty allergioista, eikä imetysdieettiä suositeltu. Lastenklinikalla sanottiin, ettei vauvalla voi olla allergioita. Mutta ONNEKSI meitä pyydettiin kääntymään yksityisen lääkäriaseman puoleen kesälomien takia. Lukuisten onnettomien lääkäritapaamisien jälkeen oli käsittämätön tunne lähteä ensimmäiseltä Tiinan vastaanotolta täynnä voimaa ja uskoa onnistumiseen. Tunne oli niin uskomaton, että vaikeudet alkoivat vaihtumaan uskoksi. Tämä onkin yksi tärkeimmistä viesteistä, joka kirjalla on. Me emme vain kuvittele asioita, vaan niillä selittämättömillä oireilla on nimi (refluksi tai silent refluksi) ja että imetysdieetin avulla on mahdollisuus saada vauvasi jopa oireettomaksi. Tiinalta saamani resepti oli siis imetysdieetin jatkaminen ja lääke, jota ei lopulta tarvinnutkaan antaa.  

Vauva- ja pikkulapsiarki otti kuitenkin veronsa ja kirjan kirjoittaminen jäi reseptien kuvaamisen osalta tauolle, kunnes yhtenä aurinkoisena päivänä selvitin Tuulia Järvisen puhelinnumeron. Olin hänen Wellberries-bloginsa fani ja löytänyt sieltä paljon syötävää meille. Tuulia lähti projektiin mukaan ensimmäisen puhelun jälkeen ja tapasimme nopeasti ja suunnittelimme ensimmäisen kuvauspäivän. Tässä vaiheessa ideasta ja ensimmäisistä sanoista oli kulunut noin puolitoista vuotta. Tuulian osaaminen oli korvaamatonta ja ilman sitä tämä(kin) kirja saattaisi olla pöytälaatikossa pölyttymässä. Ensimmäisestä yhteydenotosta saimme myös kustantamon kiinnostumaan sekä ihanat vertaistukitarinat ALLERGIALAPSET ry:n kautta. Koko prosessi kesti noin kaksi ja puoli vuotta.
Yhteistyö Tuulian kanssa sekä Tiina Tuomelan korvaamaton tuki mahdollistivat kirjan syntymisen ja sen saamisen tueksi ja avuksi muille vastaavassa tilanteessa oleville. Allergiat ovat pahimmillaan tehneet arjesta epämukavaa, hankalaa ja suorastaan sietämätöntä, mutta parhaimmillaan sai aikaan elämänmuutoksen, opiskelun vyöhyketerapeutiksi, uusia haasteita ja tämän kirjan - Meidän perheen parhaaksi, joka on nyt myös saatavilla englanniksi Amazonissa Best for babies.




- Piia Heinonen -

Allergialapset ry oli ilolla mukana tässä kirjaprojektissa. Kirjan viesti on todella tärkeä, vanhempien voimaannuttaminen. Kirja tuo esille sellaisia asioita, mihin vanhemmat eivät neuvolan kautta saa vastauksia. Vertaistuki on hyvin tärkeässä roolissa mm. perheiden arjessa jaksamisen kannalta. Meidän perheen parhaaksi –kirja viettää 1-vuotissynttäreitään. Allergiasoturit-blogi onnittelee kirjan tekijöitä ja juhlistaa tapahtumaa tekemällä julkaisusarjan, jossa kirjan jokainen vertaistarina avataan teidän luettavaksi.

Saimme kirjailijoilta kaksi Meidän perheen parhaaksi -kirjaa arvottavaksi lukijoidemme kesken. Arvomme toisen kirjan oman tarinan tai kuvan heinäkuun loppuun mennessä meille lähettäneiden kesken. Toisen kirjan arvomme Facebookin puolella kaikkien tämän julkaisusarjan julkaisuihin kommentoineiden kesken. 



PS. Tämän linkin takaa löydätte kirjantekijöiden haastattelun 

PPS. Tämän linkin takaa voit lukea erään allergisen vauvan äidin mietteitä kirjasta.