20. syyskuuta 2017

Lapsen erittäin laajat ruoka-aineallergiat ja päivähoito, osa 2 (Allergia 100, 42.)

Tytöllä oli ikää kaksi ja puoli vuotta, kun tuli tarve kesän päivystyshoidolle. Tuolloin vakituisena hoitopaikkana oli kunnallinen perhepäivähoitaja ja varahoitopaikkana toimiva päiväkotikin kuului eri keskuskeittiön piiriin. Lapsella oli tuolloin sopivia ruoka-aineita seitsemän ja erityiskorvike, eikä hän syönyt käytännössä yhtään mitään. Kyllä taas ahdisti äitiä!

Päivystävästä päiväkodista otettiin yhteyttä hyvissä ajoin ja ehdotettin yhteispalaveria ruoka-asioissa. Palaverissa olivat paikalla piväkodin keittiöltä keittäjä, keskuskeittiön dieettikokki, ruokapalveluiden esimies, päiväkodin johtaja ja aiemminkin moniallergisia hoitanut lastenhoitaja, joka oli päätetty nimittää tytön omahoitajaksi tuon neljän viikon ajaksi. Tuon omahoitajan työvuorot suunniteltiin niin, että hän olisi aina ruoka-aikaan paikalla. Palaverissa käytiin läpi sopivat ruoka-aineet ja keittiöhenkilökunta kyseli vinkkejä siitä, mikä ruoka ja missä muodossa maistuu lapselle parhaiten. Omahoitaja kirjasi tytön lääkityksen ja oireilun tarkasti ylös ja lupasi käydä läpi kaikkien hoitajien kanssa sitä mukaa, kun hoitajat vaihtuivat päivystysaikana. Ja äiti lähti palaverista luottavaisin mielin kotiin.



Myös koko päivystysaika sujui erityisen hyvin. Päiväkodin keittäjä kävi jälleen hakemassa sopivia tuotteita kaupoista niiltä osin, mitä ei ollut mahdollista tilata. Hän myös kehitteli lapselle sopivia leipäsiä ja tarjoili niitä pakastimesta aina kun muille lapsille oli pehmeää leipää tms. Keskuskeittiön dieettikokit taas loihtivat vaihtelevaa ruokaa muutamalla ruoka-aineella. He mm tekivät pinaattilettupäiväksi tytölle omia vastaavia lettuja vedestä, tattarijauhosta, parsakaalista ja öljystä.

Hoitajien keskuudessa taas sana kulki hyvin, ja aina saimme kuulla, mitä tytöllä on ollut ruokana, paljonko oli syönyt, oliko kotona meneillään olevista kokeiluista tullut jotakin oireita hoitopäivän aikana jne. Ja hyvin jäi lapsi hoitajienkin mieleen, kun seuraavina vuonna osa muisti hänet jo valmiiksi. Ja vuosia myöhemmin törmäsimme aivan muussa yhteydessä henkilöön, joka oli tuolloin tyttöä hoitanut. Hän yhdisti nimen ja tiedon allergioista heti tyttöön ja kertoi, että hänen oma tyttönsä sai saman nimen juurikin ”tuon olemattomasti syövän erittäin tarmokkaan tytön nimestä”.

18. syyskuuta 2017

Lapsen erittäin laajat ruoka-aineallergiat ja päivähoito, osa 1 (Allergia 100, 41.)

Tytöllä oli ikää yksi vuotta, ruokavaliossa vain äidinmaito ja päiväkotiin meno edessä kahden kuukauden kuluttua. Silloin ahdisti niin äitiä kuin päiväkodin keittiöhenkilökuntaakin, eikä ihan vähän ahdistanutkaan. Varajärjestelyitä tehtiin puolin ja toisin. Päivähoidossa varauduttiin ottamaan lapsi vastaan pumpatun äidinmaidon kanssa ja äidin työpaikalla valmistauduttiin ottamaan vastaan viime hetken ilmoitus työhönpaluun siirtymisestä eteenpäin. Kahdessa kuukaudessa tilanne onneksi muuttui sen verran, että erityiskorvikkeista ”se viimeinen oljenkorsi” sopi, kun sen lisäksi aloitettiin allergialääke ja happosalpaaja ja kiinteistä ruoistakin löytyi sopivaksi maa-artisokka ja Piltin aprikoosisose. Ei siis muuta kuin tyttö päiväkotiin ja äiti töihin.



Päiväkodissa pidettiin lapsen oirepäiväkirjaa ihanien hoitajien avustuksella, koska kotona oli koko ajan joku ruoka-ainekokeilu menossa, ja oireiden seuranta olisi muuten ollut todella hankalaa. Vahinkoaltistuksiltakin vältyttiin, kun hoitajat keksivät sijoittaa lapsen samaan pöytää muiden kanssa, mutta niin, että hänen osansa pöydästä oli sentin korkeammalla kuin muiden. Näin lapset eivät saaneet edes työntämällä allergisen ruokailupaikalle hänelle sopivia ruoka-aineita.

Päiväkodin keittiö puolestaan sai erityisluvan hakea tytölle ruokaa ”vaikka kiven alta”. Näin ollen keittiöltä tehtiin retkiä torille ja isoihin marketteihin maa-artisokan ja Piltti-soseen perässä, ja vanhemmat tietysti kantoivat apteekista erityiskorvikkeita päiväkotiin.

Kaikki sujui paremmin kuin kukaan olisi voinut etukäteen uskoa!

11. syyskuuta 2017

Porkkanaa allergiselle lapselle - vaikka väkisinkö? (Allergia 100, 40.)

Moni meistä on niin onnekkaita, että löytää allergiselle lapselleen sen aivan mahtavan allergialääkärin, joka todella tuntee allergiat ja tietää, kuinka niiden kanssa kannattaa menetellä. Asiantunteva ja suolioireisia allergioita ymmärtävä lääkäri tietää, että siedättäminen ei ole ratkaisu, kun suolisto on heikossa kunnossa. Silloin lapsi voi oireilla jollekin sellaisellekin ruoka-aineelle, jolle ei ehkä edes ole allerginen.

Valitettavasti moni meistä allergialasten vanhemmista on myös joutunut tekemisiin sellaisen lääkärin kanssa, joka tuputtaa liikaa sitä siedättämistä. On kuultu lauseita: "Pitäähän tämän nyt sitä lehmänmaitoakin juoda", tai: "Ei niissä allergiateisteissä näkynyt, että tuo lapsi olisi allerginen vehnälle/riisille/kalalle tms." Pahimmillaan lääkäri käskee siedättämään ja antamaan kipeälle lapselle jotain, mikä tekee hänet vain kipeämmäksi ja itkuisemmaksi.

Eräs allergialapsen äiti lähetti meille kommentin siitä, miltä tuntuu ja mitä heille pahimmillaan tapahtuu, kun porkkanaa on annettava lääkärin mielestä vaikka väkisin:

"Juu, ei ne rikkonaiset yöt haittaa. Äiti on väsynyt, huutaa tai masentuu. Vuorovaikutus lapseen kärsii. On väsyneenä töissä ja liikenteessä, tekee virheitä. Vanhempien kommunikaatio muuttuu tiuskimiseksi, eropaperit laitetaan vireille, talo myyntiin ja lusikat jakoon. Lapsia pompotellaan kahden uuden kodin välillä ja rikotaan se vähäkin rutiini ja rytmi mitä on ehtinyt tulla. Mutta kyllähän lapsen nyt on porkkanaa saatava s****na!  -Jenni-"

Voimia Jennille ja kaikille muillekin, jotka käyvät allergiataistelua tahollaan! Kannattaa pitää mielessä, että emmehän me aikuisetkaan syö väkisin sellaista, joka tekee meille selvästi huonon olon - emme edes silloin, kun allaergiatestit vakuuttavat, että emme ole kyseiselle ruoka-aineelle allergisia.

9. syyskuuta 2017

Lettugate (Allergia 100, 39.)

Päiväkotiruokailumme kulmakiveksi on päässyt muodostumaan letut: porkkanaletut, pinaattiletut ja ihan tavalliset letut. Kaupungissa, jossa asumme, jotain lettuja tarjoillaan päiväkodissa vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Moni luulisi, ettei nyt ole niin iso asia, jos päiväkodissa ei saa lettuja, mutta minulle ja lapselleni se on. Kyllähän se riittää, kun saa jotain lapselle sopivaa, tuntuu olevan keittiöhenkilökunnan näkökulma. Lettujen kohdalla se ei meille riitä ja siksi olenkin nimennyt ruokataistelumme lettugate-skandaaliksi.

Lapseni on kasvissyöjä, jolta on allergioiden takia poissa ruokavaliosta muna, maito, soija, vehnä, ohra, ruis, kaikki sipulit ja sitrushedelmät. Yhtälö on osoittautunut aika ongelmalliseksi päiväkotiruokailuun, ja monta erityisempää ruokaa lapselta menee päiväkodissa ohi: piirakat, nakit, vanukkaat, rahkat, jogurtit (päiväkoti saa tilattua 2 makua Yosaa) ja monta muuta. Joten lapsi on kyllä tottunut siihen, että saa erilaista kuin muut, ja aika harvoin yhtä hyvän näköistä. Kaiken tämän hän on hyväksynyt, mutta lettuja ei – siinä menee hänen rajansa.

Edellisessä päiväkodissa, jossa oli vain lämmityskeittiö, sain taisteltua läpi, että tuon omat jauhot, joista tekevät sitten lapselleni lettuja, kuin muutkin saavat. Tämä oli mahtavaa, mutta silti aina välillä itkettiin: kun keittiössä oli sijainen, he eivät ymmärtäneet, että lettutaikinan voi tehdä ilman kananmunaakin. Silloin siis syötiin taas leipää, kun muut saivat lettuja. Lapseni itki niin sydäntäriipivästi välipalapöydässä, että silloisen päiväkodin hoitajat ottivat myös asiakseen letut. Varmistivat joka ikinen kerta, kun listalla oli lettuja, että onhan lapsellemme tehty omat. Se oli ihanaa, ja todellista välittämistä hoitajilta!



Nyt syksyllä aloitimme uudessa paikassa, jossa on kyllä perusteellisesti ja vakavuudella otettu huomioon pojan allergiat. Mutta silti ajatus siitä, miten paha mieli lapselle voi tulla, kun aina jää paitsi herkuista, joita hänelle olisi mahdollista valmistaa, tuntuu olevan liian vaikea ymmärtää. Oli toinen viikko päiväkotia, muilla välipalana lettuja, lapsellani leipää ja sitä iänikuista mustikka-banaani Yosaa. Lapsi oli ymmärrettävästi murheen murtama, olihan hän jo aiemmassa paikassa tottunut siihen, että hänkin saa lettuja.

Sen verran olen päiväkotitaipaleen aikana oppinut, etten enää kysele, vaan tarjoan vain vaihtoehtoja. Tässä tapauksessa letuttomuus ei ole vaihtoehto. Seuraavana aamuna marssin siis taas Virtsalmen viljatuotteen nokkoslettu- ja lettujauhoseospurkkien kanssa keittiöön: tässä olisi, olkaa hyvä ja tehkää näistä lapselleni lettuja. Ei onnistunut, on kuulemma liikaa työtä. Päiväkoti on myös vegaanikokeilupäiväkoti, ja muut vegaanilapset eivät saa lettuja, miksi siis yhdelle tehtäisiin. Teki mieli kiehua, vaikka vegaaneja arvostan kovasti, lapseni ei ole vegaani valinnalla, hän on allerginen!


Sain kuitenkin asian neuvoteltua parhain päin. Kunhan on tarvittavat merkinnät pakkauksissa, saan paistaa omat letut ja tuoda ne päiväkodin pakkaseen. No, viikonloppuna meillä oli todellisest lettukestit ja paiston elämäni kyllyydestä lettuja niin syötäväksi kuin päiväkodin pakkaseen. Arvostan todella sitä, että kaupungin puolelta löytyy edes jonkun verran neuvotteluvaraa näissä tilanteissa. Ymmärrän toki keittiön työtilanteen mutta lettujen aiheuttama mielipaha on meidän tapauksessamme yksinkertaisesti liikaa. Toivon, että kaupunki jatkaa joustamista, saamme tuoda omat letut ja unohtaa toistaiseksi ikioman lettugate-skandaalimme.



Outi

6. syyskuuta 2017

Hei me mennään päiväkotiin! eli vaikeasti allergisen lapsen päiväkodin aloitus (Allergia 100, 38.)

Meillä on kaksi ihanaa lasta. Vauvakuvista on melkein mahdotonta sanoa, kumpaa kuva esittää. Molemmat alkoivat liikkua aikaisin ja tietävät sekä kertovat kuuluvalla äänellä mitä tahtovat – tai mitä eivät ainakaan tahdo. Erojakin tietysti on. Arjen kannalta yksi merkittävimmistä eroista on se, että esikoinen on allergiaton tai ainakin lähes allaergiaton lapsi, ja kuopus on vaikeasti moniallerginen sekä anafylaktikko.

Kun esikoinen aloitti aikoinaan päiväkodiss, metsästettiin kivaa reppua ja välikausipukuun sopivia hanskoja. Viimeisinä kotipäivinä nautittiin joka hetkestä. Päiväkotiura aloitettiin kurahousut ja vaippapaketti kainalossa. Äitiä jännitti, saako pieni unen päästä kiinni ilman itkua.

Ensi viikolla päiväkodissa aloittaa myös kuopus. Täydellisen repun sijaan piti etsiä reppu, johon mahtuu ensiapulääkkeet. Väriin sopivien hanskojen sijaan metsästettiin päiväkotiin kuopukselle sopivia ruokia, sillä keittiö ei saa tilattua niitä tukusta. Viimeisinä kotipäivinä kokataan sopivista ruuista annoksia päiväkodin pakkaseen pahan päivän varalle.



Päiväkotiura aloitetaan myös kurahousut ja vaippapaketti kainalossa, mutta lisänä ovat myös lapsen lounas ja välipala. Äitiä jännittää, muistaahan keittiön henkilökunta varmasti lukea kaikki tuoteselosteet, osaako henkilönta varmasti tarvittaessa pistää epipenin ja tietysti myös se, tuleeko lapselle uni ilman itkuja.

Kaikesta huolimatta, ja ehkä myös juuri siksi, odotan uutta arkea ilon ja kauhun sekaisin tuntein. Meidän lapsilla on ihana päiväkoti, jossa lapsista pidetään hyvää huolta. Lapseni juoksevat ovien auetessa sisään leikkimään, ja henkilökunta hymyillen kertoo päivän kuulumisia. Ja mikä tärkeintä: lapsemme allergioita ei ole kyseenalaistettu.

Aurinkoista ja vähäoireista syksyä.

Jenna

4. syyskuuta 2017

Syyskuun arvonta ja edellisen arvonnan voittajat

Syksy on taas täällä ja päiväkodit, eskarit ja koulut alkaneet kesälomien jälkeen. Meitä kiinnostaakin nyt syyskuussa erityisesti, millaista päiväkoti-, eskari- ja kouluarki on allergiaperheissä. Mitä ehkä pitää ottaa huomioon ja mikä toimii tai ei toimi kouluissa, päivähoidossa ja/ tai kerhossa allergiaperheen näkökulmasta? 



Toivommekin saavamme lukea teidän kokemuksistanne, eli lähettäkää meille ottamanne kuva tai kirjoittamanne tarina ja olette mukana kuvassa näkyvän kerhorepun arvonnassa. Kaikkien syyskuun aikana julkaistujen blogi- tai Facebook-tekstejä kommentoineiden kesken arvotaan tuotepalkinto.

Vaikka kaipailemmekin nyt syyskuussa erityisesti tarinoita kerho-, päiväkoti-, eskari- ja koulutaipaleelta, otamme toki vastaan myös muita allergiaperheen arkeen liittyviä juttuja. Kaikki oman tekstinsä tai kuvansa lähettäneet ovat siis mukana arvonnassa - myös he, joiden teksti on julkaistu jo aikaisemmin!

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kesän "Meidän perheen parhaaksi" -julkaisusarjan arvonnoissa onni suosi oman tekstinsä meille lähettänyttä Eli Emmi Janssonia sekä julkaisua kommentoinutta Anni Ilkkoa. Onnea voittajille!

31. elokuuta 2017

Kokkausta allergiaperheessä eli korvaavia ruoka-aineita (Allergia 100, 30.)

Haastavaa, haastellisempaa, ylivoimaista! Siltä kokkaaminen allergialapsen perheessä joskus tuntuu. Kun ruokavaliosta on pois aika monta ruoka-ainetta, pitää välillä olla luova ja miettiä, millä raaka-aineilla voisi korvata esimerkiksi pastat bolognesessa tai soijan sushissa.



Meidän perheessämme on välillä pystytty syömään esimerkiksi maissia, riisiä ja kauraa, välillä ne kaikki ovat olleet kiellettyjen listoilla. Koska lähikaupastakaan ei löytynyt ainuttakaan täysin viljatonta tai riisitöntä pastavaihtoehtoa, tämä äiti repi hiuksiaan. Ruohonjuurestakin löysin kikhernepastaa, mutta kotona huomasin, että siinä olikin riisiä. Silloin tuntui, että pastakastikkeiden tekeminen oli turhaa, kunnes keksin, että pastan voi korvata keitetyllä kesäkurpitsalla. Nam! Ja sitten, voitteko kuvitella, lähikauppiaamme meni ja täytti gluteenittomien tuotteiden hyllyt mitä erilaisimmilla pastavaihtoehdoilta. En tiedä, oliko syynä tähän valikoiman laajentumiseen juuri se minun antamani asiakaspalaute, mutta yhtä kaikki, nyt kaupassa on muun muassa tattarimakaroonia ja kikhernepastaa, jossa ei ole riisiä mukana ollenkaan! Harmi vain, että niiden hinnat ovat sellaisia, että koko perheelle niitä ei viitsi tarjota. Siksi meillä kokataan useampaa kastiketta ja lisäkettä... Tiskivuori on sitten sen näköinen. Onneksi on iso tiskiallas!



Soijakastikkeen korvaajan löysin kuitenkin juuri Ruohonjuuresta, jossa myydään Cocoa amino -nimistä tuotetta. Se on maustekastike, joka maistuu aivan soijakastikkeelle - tai ainakin niin paljon, että kelpaa sen korvikkeeksi. ;) Muita luottotuotteini ovat nykyään myös tattari-, hirssi- ja kvinoamurot sekä erilaiset pähkinähyllyiltä löytyvät lapsille suunnatut hedelmistä tehdyt "karkit" ja taateleista sekä pähkinöistä tehdyt välipalapatukat.



Yllätyksekseni Sellon Finnkinossa myytiin hedelmäkarkkeja, jotka sopivat meidän tiukkoihin välttämiskriteereihimme. Niissä ei muistaakseni oltu käytetty edes glukoosisiirappia. Tiukimpina aikoina välttelimme myös sitä, koska se tehdään maissista tai vehnästä.


Tässä maistuva gluteeniton "jäätelö". Nuo lakut ovat Porvoon lakritsin gluteenittomia lakritseja. Ne ovat herkkua, mutta sisältävät kyllä riisi. :(

Jauhojen ostaminen se vasta onkin ollut haasteellista. Kaikissa löytämissäni gluteenittomissa jauhoseoksissa on käytetty riisiä, eikä se siis nyt sovi meille. Leipominen onkin jäänyt valitettavan vähälle, koska tuntuu haasteelliselta sekoitella oma, toimiva jauhoseos, jossa ei ole riisijauhoja tai kotimaisia viljoja lainkaan (nykyään kyllä kaura taas käy). Mies on opetellut suurustamaan kastikkeet teff-jauhoilla.



Mitkä ovat teidän luottotuotteenne? Kommentoikaa ihmeessä ja jakakaa vinkit myös muille. Tai kirjoita vaikka oma postaus teidän ruokarumbastanne!