22. kesäkuuta 2017

Kiitos allergioita ja imetysdieettiä kunnioittavalle anopille! (Allergia 100, 14.)

7-vuotiaalla esikoisellamme ei ole ollut minkäänlaisia allergioita, mutta nyt perheen uusin tulokas (vauva 4kk) onkin toinen juttu.

Vähän yli kahden kuukauden iässä todettiin pojalla atooppinen ekseema ja minut laitettiin imetysdieetille, koska pojan iho oli niin paha. Kiellettiin maito ja muna näin alkuunsa.
Nyt on menty siis täysimetyksellä. Hetki selvittiin tuolla, ja saatiin lisäohjeeksi poistaa ruokavaliosta myös kala, soija, kaura, vehnä, ohra, ruis ja raaka omena.

Mutta nyt siihen asiaan, josta minä haluaisin kertoa eli anopistani. Tiedättekö sen anopin, joka ei ymmärrä yhtään, että on jotain imetysdieettejä? Tiedättekö sen anopin, kuka ihmettelee, että eikö ihan vähän voisi antaa? Entä tiedättekö sen anopin, joka sanoo, että kuvittelet vain ja alat itsekin epäillä itseäsi, koska kyllähän nyt anoppi tietää?

Tiedättekö?

Minä en onneksi tiedä.

Lauantaisin meillä on tapana mennä anoppilaan kylään. Ja siellä on aina viimisen päälle mietitty, että minä saan syödä. Esimerkiksi keitettyjä vihanneksia ei ole pyöritelty voissa, vaikka se kuuluisi tämän maanviljelijän vaimon tapoihin (kaikkihan on parempaa kun laittaa voita ja kermaa). Minulle on aina tehty oma kastike pottujen kanssa, vaikka ottaisin kastiketta sen ruokalusikallisen. Ja totta hitossa otan, kun onhan se minua varten tehty. Jälkiruokana on hedelmäsalaattia, kiisseliä tai jotain, mitä minä saan syödä, ja kahvin kanssa on riisimaidot. Yleensä kannan mukanani omat kahvimaitoni, mutta anoppi tietää minun olevan lahopää ja että unohdan ne maidot kotiin välillä, joten hän on varuiksi ostanut.

Toivottavasti jollain muullakin olisi yhtä ihana anoppi, joka ymmärtää ja kunnioittaa imetysdieettiä. Meidän pojan allergiat eivät ole vielä selvinneet, ja tiedä vaikka karsittaisiin minun ruokavaliotani vielä lisääkin. Siinä on sitten taas lisää haastetta 60-vuotialle, perinteitä kunnioittavalle martalle, jonka ei ole koskaan tarvinnut miettiä allergiajuttuja.

Heidän lastenlastansahan hän tietysti ensisijaisesti miettii ja hänen hyvinvointiaan, mutta voisin väittää, että uskaltaisin syödä anoppilassa, vaikka kyse olisi pelkästään minun allergiastani.

Muistetaan siis kiittää niitä, jotka meidän kanssa käyvät tätä matkaa! Hatunnosto meille imetysdieettaajille, mutta myös niille jotka viitsivät nähdä vaivaa. Yksinhän tämä olisi pirun paljon hankalampaa.

- Suvi -

19. kesäkuuta 2017

Allergiataipaleella on lupa väsyä (Allergia 100, 13.)

Jälkikäteen, kun asioita miettii, niin meidän taipaleemme taisi alkaa jo synnäriltä. Lapsemme syntyi sektiolla rv36+ vaikean raskauden jälkeen. Sairaala-aika meni lähinnä siinä, että vauva nukkui ja ne pienet hetket hereillä ollessaan itki. Kotiin päästyä itkuisuutta alkoi olemaan myös unessa. Sen jälkeen vauva suostui enää nukkumaan vain pystyssä/hyssytellen/heilutellen. Yön pimeinä tunteina ravasin vauva liinassa ja myöhemmin Manducassa eteinen-keittiö väliä. Aina syömisen jälkeen olo oli kaikista kurjimmillaan. Päivät vaihtuivat viikoiksi ja viikot kuukausiksi ja elämämme oli aina vain haastavampaa - itkua, puklailua, kipua, vatsanväänteitä. Koliikkia ja vauvat nyt vain itkevät, sanoi neuvola. Samoin lastenlääkäri. Meiltä kuitenkin puuttuivat iho-oireet, niin eihän se voinut olla mitään. Väsyneenä äitinä uskoin tähän, vaikka epäilys sisälläni elikin. En kuitenkaan enää siinä väsymyksessä jaksanut kyseenalaistaa tai etsiä muualta tietoa, mitä se olisi voinut olla. Me elimme elämää, jossa ainoana tavoitteena oli selviytyä.

3,5kk iässä tilanteemme helpotti. Saatoimme selvitä päivästä viidellä vaatekerralla, entisen kymmenen sijaan. Minäkin saatoin nukkua jopa tunnin pätkiä useammankin kerran yön aikana. Väsymys oli kovaa tässä kohti vaikka pientä helpotusta näkyikin, mutta kukaan ei noteerannut sitä, koska kyllähän minun olisi pitänyt valmistautua siihen etten enää saa nukkua 10h yöunia.

Vauvalle tuli ikää 4kk ja neuvola aloitti painostamisen kiinteisiin. Esikoisen äitinä, vailla parempaa tietoa uskoin kiinteiden olevan mahdollisesti ratkaisu kaikkeen, kun niin minulle väitettiin. Aloitimme bataattisoseesta; muistan vain sen itkun, kivun, puklailun ja tuskan jonka se aiheutti. Se ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna perunaan, johon lopetimme kiinteiden kokeilun viikko aloittamisen jälkeen. Muistan, kuinka valvoimme osan joulua vanhempieni luona ja mietin vain mitä ihmettä tämä on. Neuvolassa oli joulun jälkeen sijainen, joka puhui vain suoliston kehittymättömyydestä ja kuinka täytyy vain kokeilla lisää uusia juttuja. Päädyin kuitenkin varaamaan ajan allergialääkärille; siedätystä, uusien kokeilua ja ajan kulumista olivat hänen vinkkinsä. Äitinä kuitenkin olin tässä kohti herännyt tietämään, että tässä on oltava muutakin.

Keräsin voimani rippeet kasaan, googletin kaupunkimme allergialääkäreitä ja valitsin sieltä eniten kehuja saaneen. Soitin Terveystaloon itkua pidätellen:"Oikeastiko tälle lääkärille saa aikoja vasta kahden viikon päähän?", puhelimeen vastasi ystävällinen nainen, joka totesi:"Periaatteessa kyllä, mutta katsotaan mitä voin tehdä." Odotin puhelimen päässä hetken kunnes puhelimesta kuului:"Pääsettekö tänä iltana?". Kyseisenä iltana lähdimme vastaanotolta maitoallergia-epäilyn kanssa kohti Prismaa josta ostimme ensimmäisen purkin pilkottua korviketta. Pari viikkoa myöhemmin meillä nukuttiin 4-5h pätkä tai kaksi yössä ja tunsin herääväni hiljalleen sumusta.

Seuraavaksi tehtiin maitoaltistus, jonka tulos ei jäänyt epäselväksi. Sen jälkeen kuitenkaan ei enää sopinut ennen altistusta käytetty korvike vaan aloitimme uuden etsinnän. Tilanne rauhoittui ja 9kk iässä lapsellani oli jo kolme sopivaa kiinteää ruokaa; broileri, vesimeloni sekä tattari. 10kk kohdalla jouduimme ottamaan MPR-rokotteen matkan vuoksi ja se kaatoi kaiken.

Seuraavat sopivat kiinteät löytyivät vuoden iässä. Siitä saakka olemme kamppailleet sen kanssa, että ruoka-aineet sopivat hetken, kunnes ne kaatuvat yksi kerrallaan. Tällä hetkellä ikää on 1v 10kk ja meillä ei ole yhtäkään varmasti täysin sopivaa, ns. turvaruokaa. Jotain on kuitenkin syötävä, jotta taapero jaksaa. Parhaillaan yritämme eroon korvikkeesta, joka todennäköisesti on epäsopiva, mutta jollain se täytyisi korvata. Kaikesta huolimatta lapseni kasvaa, kehittyy ja jaksaa olla iloinen taapero, kunhan ruokavalio on mahdollisimman hyvin kunnossa. Toisin sanoen, olemme vasta kulkemassa omaa taivaltamme ja loppua ei vielä toistaiseksi näy.


Meidän suurin läpimurtomme on taaperon rakastamat letut
(parin raaka-aineen sellaiset) 
kera banaanisoseen ja pensasmustikoiden

Tahdon tarinallani yrittää kertoa, että luottakaa siihen äidin vaistoon. Ei meillä ollut koliikkia, vaan meillä oli allergiaa - maitoallergiaa sekä lisäksi todennäköisesti oireili myös minun maidolleni (osittaisimetyksellä mentiin). Ja väsymys on luvallista myöntää ja pitääkin myöntää. Allergiataipaleella on lupa väsyä. Ja minulle tärkein on ollut pitää kiinni siitä uskosta, että kyllä tämä vielä helpottaa ja iloita jokaisesta paremmasta hetkestä.

Lisää juttuja tämän perheen arjesta voi lukea osoitteesta: http://elokuinen2015.blogspot.fi

-Elina

16. kesäkuuta 2017

Joskus on vähän venytettävä sääntöjä (Allergia 100, 12.)


"Joskus on vähän venytettävä sääntöjä. Meidän moniallerginen ei syönyt pienempänä kuin lusikallisen tai kaksi ruokaa vuorokauden aikana allergisen ruokatorvitulehduksen aiheuttamien kipujen vuoksi. Kokeilimme monenlaiset keinot, yksi niistä tässä kuvassa. Mukava ruokailupaikka, itse valittu asento, herkullisimmat ruoat ja lastenohjelmat. Yleisesti käytössä olevat "ruokailusäännöt" ehtii opetella sitten kun syöminen sujuu."

13. kesäkuuta 2017

Poika huusi yötä päivää (Allergia 100, 11.)


Sain 4/00 pojan, joka alusta asti oli itkuinen ja ripuloi (tämän tajusin kyllä vasta paljon myöhemmin). Kun pojalla oli ikää n. 4 kk, alkoi hän heräilemään öisin useammin, kun ikätoverit taas alkoivat nukkumaan pidempiä pätkiä. Tuolloin ensimmäistä kertaa otin asian neuvolassa puheeksi.

Nuorena äitinä minua vain ohjeistettiin, että lapset ovat erilaisia ja toiset heräilevät useammin ja ovat itkuisempia. Koin, että minua myös syyllistettiin siitä, että palasin kouluun ja poika oli isän hoivassa kotona (tuotiin minulle imetettäväksi, kun täysimetin edelleen). Minulle nimittäin kerrottiin myös, että kyseessä on varmasti vaan eroahdistus, kun äiti on päivät poissa. Jälkeenpäin ajateltuna eroahdistuksesta ei varmasti olisi voinut noin pienen kanssa olla kysymys, koska läheinen aikuinen oli kuitenkin aina läsnä ja toisaalta minunkin syliini pääsi muutaman tunnin välein rinnalle.

Näin siihen saakka kun poika oli 9 kuukauden ikäinen ja olin itse niin väsynyt tilanteeseen, että hakeuduin itkien yksityisen lastenlääkärin luokse sanoin ”jos pojassa ei ole mitään vikaa niin minut saa toimittaa hoitoon..”.
Kyseinen lääkäri kuunteli tarinaamme hetken aikaa ja totesi, että selvästi on jotakin allergista. Siitä paikasta saimme lähetteen allergiatesteihin ja ohjeet pudottaa lapselta kaikki kiinteät ruoat pois ja minulta imetyksen vuoksi aluksi maito, muna ja kotimaiset viljat sekä ns yleisesti allergisoivat ruoka-aineet. Elettiin aikaa ennen joulua, joten sovimme kontrollikäynnin muutaman viikon päähän tammikuulle. Jo reilun viikon päästä tilanne oli parantunut huomattavasti vaikka oireita ei kokonaan saatukaan pois.

Lopulta oma ruokavalioni karsittiin muutamaan ruoka-aineeseen siihen saakka, että pojalle löydettiin sopiva korvikemaito ja päästiin aloittamaan lapsen kanssa ns puhtaalta pöydältä. Ajan kanssa selvisi, että pojalla oli laajat ruoka-aineallergiat, joille reagoi muutamaa ruoka-ainetta lukuunottamatta ainoastaan suolioirein, ripuloimalla ja vatsakivuilla.

Allergiat alkoivat helpottaa, kun poika täytti neljä vuotta ja nyt teini-ikäisenä allergioita on vain muutama.


Toinen lapsemme syntyi 

Perheemme kasvoi 11/11 tytöllä, jonka allergioita osasimme epäillä jo ennen kuin tyttö oli edes saanut alkuaan eli olimme koko ajan varpaillamme. Syntymästään asti tytöllä nousi herkästi maidot takaisin suuhun ja tästä puhuimme neuvolassa. Meille kerrottiin sen olevan normaalia kaikilla vauvoilla.

Ensimmäisessä neuvolalääkärissä saimme kuitenkin ohjeeksi kokeilla minun maidotonta ja munatonta ruokavaliota perheemme vahvan allergiataipumuksen vuoksi. Koska taas elettiin aikaa ennen joulua niin päätin jättää tuon kokeilun pyhien jälkeiselle ajalle, jotta saisin herkutella normaalisti kun kerran selviä allergiaoireita ei ollut. Ennen kuin ehdin kokeilua aloittaa räjähti tytölle koko vartalolle ärhäkkä ihottuma. Maidoton ja munaton kokeilu tuotti tulosta maidonnousujen suhteen, mutta ihottumaan sillä ei ollut vaikutusta.

Supistin ruokavaliotani omin päin lisää (mm. soija ja kotimaiset viljat) ja saimme oireet hieman asettumaan. Saimme välittömästi myös ylimääräisen neuvolalääkäriajan ja tuo lääkäri otti meidät suhteellisen vakavasti, ilmeisesti ihottumien vuoksi. Saimme heti lähetteen maitoaltistukseen ja asiat lähtivät tällä kertaa rullaamaan hyvin julkisella puolella.


Hyvä lääkärisuhde on tärkeä

Lääkäristä riippuen saimme hyvinkin erilaisia reaktioita tytön oireisiin. Ihottumat huomioitiin aina, mutta erään lääkärin mielestä kyse ei voinut olla allergisesta reaktiosta kun tyttö oli saanut bataattia teelusikallisen ja siitä muutaman tunnin päästä aloitti reilun tunnin kestävän oksentelun. Tuon reilun tunnin aikana oksennuksia tuli useampia kymmeniä ja tyttö oli aivan vetelä ja tajunnan rajamailla. Oksentelun tauottua ja tytön saatua nukkua (äidin vahtiessa tiukasti hengitystä) tunnin verran, tyttö oli taas aivan normaali itsensä. Lääkärin mielestä kuitenkin kyse oli vain vatsataudista ja bataatti olisi pitänyt ”palauttaa” ruokavalioon. Onneksi saimme pian lähetteen paikallisen yliopistosairaalan allergiapuolelle jatkoselvittelyihin ja saimme taas mukavan ja ymmärtävän lääkärin, lääkärin joka oli oikeasti huolissaan perheemme tilanteesta.

Kesän 2012 aikana saimme minun ruokavalioni kuntoon eli tytön suhteellisen oireettomaksi ja  ihon hoidettua kuntoon. Sen jälkeen onkin käynyt ilmi, että tyttö reagoi lähes pelkästään suolistollaan (oksentelu, ripuli, vatsakivut, refluksivaivat, ummetus) aivan kuten veljensäkin, vaikka alussa ihottumat antoivat aivan toisenlaisen kuvan.
Nyt tytön ollessa hieman yli yksivuotias on hänelle löytynyt alle viisi sopivaa ruoka-ainetta, joista yksi on erityiskorvike, jonka vuoksi tarvitaan refluksilääkitystä ja yksi on riisi joka sopii vain allergialääkityksen turvin.
Uusien sopivien löytyminen tuntuu olevan hyvinkin vaikeaa. Onneksi nykyään vertaistukea on paremmin saatavilla ja toisaalta meidän kohdallemme on julkisella puolella osunut loistava lääkäri. Näistä on suuri apu silloin kun voimat meinaavat loppua kun valvotaan läpi vuorokauden itkevän ja kipeän lapsen kanssa.

Tyttö 11/11, poika 4/00, äiti 4/81, isä 10/80

7. kesäkuuta 2017

Varsin kaiketon porkkanapiirakka (Allergia 100, 10.)


Kikhernepurkin liemi (n. 1,5dl)
2dl sokeria (vatkataan kikherneliemen kanssa)
6dl porkkanaraastetta

2dl öljyä
Piltti mangoa tms purkillinen
2dl sokeria 
2dl riisijauhoja
2dl perunajauhoja
2tl soodaa
2tl leivinjauhetta
(2tl vaniljasokeria)
(2tl kanelia)
1-2rkl viinietikkaa tai jotain muuta etikkaa


Kikerneliemi vaahdotetaan kevyesti ja sekaan vatkataan sokeria. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja kaikki aineet lisätään kikherneliemi-sokerivaahtoon, etikka viimeisenä. Paistetaan isolla uunipellillä 175 asteessa n. 25 minuuttia.
Kuorruttaa voi oman maun mukaan, kaikettomana esim sokerikreemillä tai vesi-tomusokerikuorrutteella.

4. kesäkuuta 2017

Allerginen vauva ja hoidon löytyminen (Allergia 100, 9.)

Heti seuraavana aamuna esikoiseni syntymän jälkeen ihmettelin, miksi vauva vain huutaa ja huutaa, ja huonetoverit ihmettelevät, miksen saa vauvaa rauhoittumaan millään. Vauva huusi eräänä päivänä lähes kahdeksan tuntia putkeen, välillä nukahtaen, hänen herättyään huuto taas jatkui.

(Onneksi) suvussamme on allergisia, joten aika äkkiä selvisi, että minun on alettava jättämään ruoka-aineita pois itseltäni, jotta vauvan olo paranee. Näin kävikin, kunnes 2kk lääkärineuvolassa pyysin saada lähetteen allergiapuolelle, jotta saisimme asiantuntevaa apua. Emme saaneet lähetettä, sain vain torumista ja käskyn palauttaa kaikki pois jätetyt ruoka-aineet takaisin ruokavalioon. Oli kuulemma aivan normaalia, että vauva raapii posket verille ihottuman takia, ja on kuulemma aivan normaalia, että vauva huutoitkee koko päivän, koliikkia se vain on.

Otimme yhteyttä myös terveyskeskuksen omalääkäriin, mutta kaikkialta saimme samat fraasit: "Alle 1-vuotias ei voi olla allerginen", tai " Äidinmaidon kautta ei ole mahdollista saada allergista reaktiota". Aloimme käydä yksityisellä lääkärillä, ja saimme häneltä hyvät neuvot, minulle katsottiin sopivia ruoka-aineita, joilla pysyy nälkä pois ja lapselle määrättiin varuilta allergialääkkeet. Nykyään lapsi on jo melkein puolitoistavuotias, ja laajoista allergoista jäljellä on enään kookos sekä lehmänmaito! Kannustan jokaista pienen vauvan äitiä luottamaan vaistoonsa, sillä jos äiti uskoo, että vauvalla on allergiaa, asiaa kannattaa selvittää! Ei ole kenenkään etu, että vauva huutaa mahakipujen takia!

Jenita

2. kesäkuuta 2017

Ensimmäinen arvonta lähestyy

Kiitos kaikille, jotka olette tähän mennessä lähettäneet meille teidän perheenne allergiatarinan!

Kaikkien 16.6. oman tarinansa tai kuvansa lähettäneiden kesken arvotaan yhteistyökumppanimme Ruohonjuuren lahjoittama tuotepalkinto. Vielä on siis hyvin aikaa osallistua ja jakaa oma kokemuksenne. Me otamme kiitollisena vastaan kaikki kertomukset, kuvat tai vaikka ruokareseptit, jotka kuvaavat juuri teidän perheenne allergiataipaletta. Toki iloitsemme myös hyvistä matkavinkeistä allergiaystävällisiin kohteisiin tai vaikka ravintola- tai tuotesuosituksista. Sana on vapaa.




Tarkemmat osallistumisohjeet näet klikkaamalla tätä linkkiä.